Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. syyskuuta 2025
»Mutta mitä vahinkoa siitä on, jos näenkin Ionen?» »Sitä en tiedä, mutta jos puhetoveria kaipaat, olen kyllä halukas haastelemaan kanssasi, sillä minulla on ikävää pimeässä kopissani. Niin, ja sinähän olet tessalitar etkö osaa joitakin erinomaisia temppuja veitsillä ja saksilla tai ennustaa onnea kuten niin monet maanmiehistäsi, jotta saisimme aikamme ratevasti kulumaan?»
»Se on aina ollut kuuluisa noidistaan», Nydia vastasi vaatimattomasti. »Tunnetko sinä, sokea tessalitar, yhtään lemmenjuomaa?» »Minä?» kukkastyttö vastasi punastuen. »Minä! Kuinka minä? En, ihan varmaan en.» »Sitä pahempi sinulle! Olisin antanut sinulle niin paljon rahaa, että olisit voinut ostaa itsesi vapaaksi, jos olisit ollut tässä asiassa viisaampi.»
»Iloinen Glaukus pannaan huomenna vieläkin kosteampaan ja ahtaampaan komeroon kuin tämä onkaan», Kalenus virkkoi heidän sivuuttaessaan aivan läheltä sen irtopylvään, jonka luomassa varjossa tessalitar piileskeli. »Niin, mutta sitä kuivemman ja tilavamman hän saa seuraavana päivänä arenalla.
»Rakkahin Nydia!» Glaukus huudahti luettuaan Ionen kirjeen , »siunattu lähetti, joka aina kuljet maan ja taivaan väliä, kuinka voin sinut palkita?» »Minä olen ja palkkani saanut!» tessalitar parka sanoi. »Huomenaamulla siis huomenaamulla, kuinka kestän hetket siksi?» Rakastunut Glaukus ei laskenut Nydiaa pois, vaikka tämä useaan kertaan yritti huoneesta mennä.
Nydia esiintyy taikurina. Kun tessalitar huomasi, ettei Arbakes enää palannut, kun hän sai tunnin toisensa jälkeen hautoa tuskallista epäluuloaan, minkä hänen sokeutensa teki kaksin verroin raskaammaksi, alkoi hän kädet ojennettuina haparoida pitkin vankilansa seiniä etsien ovea, josta pujahtaa ulos; ja tuntiessaan huoneen ainoan oven lujasti teljetyksi huudahti hän niin lujaa ja rajusti kuin vain hänenlaisensa alkuperäisen villi luonne ja avuttomasta tilastaan epätoivoinen ihminen voi sen tehdä.
Tessalitar voihkasi; hän lysähti hallin lattialle, peitti kasvot käsillään ikäänkuin kootakseen ajatuksensa. »Aikaa ei ole tuhlata», hän tuumi nousten. Hän puhutteli orjaa, joka oli häntä seurannut. »Tiedätkö», hän virkkoi, »onko Ionella sukulaisia tai läheisiä ystäviä Pompeijissa?» »Kuinka, Jupiter auta!» orja vastasi. »Kuinka noin voit kysyä?
Päivän Sana
Muut Etsivät