Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Kun Hetvi oli viimeiset tavaransa sieltä entisestä kamaristaan ottanut, katsoi hän ovelta sisään ja ovea kiinni painaessaan sanoi: »Siihen hetki heijahtaa, ennenkuin minulla on asiaa tuonne.» Aino oli nyt tullut Kenttään talon ihmiseksi, mutta talon töitä hän ei tehnyt. Päivät päästään hän salin keinutuolissa istui ja virkkaili lakanoittensa ja ikkunaverhojensa laitakoristeita.
Mutta talonpojat olivat lähteneet saaristoon omaisuutensa ja tavaransa kätkemään, jonka tähden meitä pyydettiin aamuksi viipymään, jolloin lupasivat kyyditä meitä edemmäksi. Jesuksen nimessä panimme me maata, pidettyäni ilta-rukouksen. Minä vastasin: uskon. Taas kysyi hän samalla tavalla, ja minä vastasin samoin.
Kenelm pani nyt tavaransa matkalaukkuun ja varusti sen päällekirjoituksella, jossa ilmoitettiin, että se oli Exmundhamiin menevä; sitten hän kirjoitti seuraavat kolme kirjettä: Ensimmäinen kirje. Markisinna Glenalvonille. "Rakas ystäväni ja neuvojani! Minä olen jättänyt teidän kirjeenne vastaamatta kokonaisen kuukauden.
Tämä kyky ei ollut koskaan päässyt vaurastumaan hänessä; äiti oli aina hänen päällikkönsä, ja Saara oli orjaillut piian askareissa tarkkana ja hurskaana, huolimatta sen enemmän niistä kaluista, jotka eivät kuitenkaan hänen omiansa olleet, kuin ett'ei hän vaan lyönyt rikki mitään. Nyt hänellä oli oma tavaransa, hän oli vapaa ja hänellä oli varsin toisellaiset varat kuin äidillä käytettävinä.
Kuukauden vaellettuansa löysivät suuren erämaan kylän, jonka edustalla oli iso järvi. Järvessä kylän läheisyydessä oli saari, jossa oli kaksi varakasta taloa. Saarelle oli Snorikoff asettunut, sittekun hän oli ajanut pois asukkaat ja ryöstänyt heidän tavaransa neulasta naulaan.
Nuori herra eli vaan sohinassa ja kohinassa, siksi kuin hän oli kaiken tavaransa tuhlannut ja pelannut. Jospa kreivi Robert olisi antanut hänelle pienen eläkerahan, olisi hän aina ollut sangen jalomielinen sukulainen. Vaan Jumala varjele, tämä ei kauan olisi hänelle kylliksi ollut!
Hän kiiruhti jakelemaan runsaita almuja rikkaille munkeille, jotka hänen mieltänsä ohjasivat, rukoillen heitä lepyttämään Jumalaa näillä hänen maallisen tavaransa uhrauksilla; ikäänkuin ihmisten korkealle Isälle kelpaisi ne armopalat, jotka hän kovaosaisilta oli kieltänyt!
«Missä, missä ne ovat?» kysyi Petrea valmiina juoksemaan vaikka Kiinaan asti. «Pienessä lippaassa. Meidän huoneessamme!» Nuolen nopeudella riensi Petrea pihan yli itäiseen siipirakennukseen. Hän etsi huoneesta, jonne heidän tavaransa olivat tuotu. Mutta lipasta siellä ei ollut. Varmaankin se oli jäänyt vaunuihin. Missä olivat vaunut. Ne olivat vaunuliiterissä lukon takana. Mistä saada avain?
Ma lausuin: »Mestari, jos voit, niin tietää koeta saada, ken hän on, tuo kurja, mi käsiin joutunut on vainoojainsa.» Oppaani astui liki häntä aivan ja kysyi, mistä oli hän. Hän vastas: »Navarran valtiossa synnyin kerran. Isäni oli huono mies, mi tuhlas itsensä, tavaransa!
He olivat lähettäneet vaimot, lapset ja vanhukset sekä hevoset ja karjan metsän kaukaisimpiin lymypaikkoihin. Venäläiset olivat kiduttamalla tahtoneet pakoittaa heitä tunnustamaan, mihin olivat tavaransa kätkeneet, ja sentähden vangitsivat he heidät.
Päivän Sana
Muut Etsivät