Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
"Sinä velikulta oletkin oikein kunnon poika," huudahti Jussi Koponen ihastuksella. "Sinun minä tiesin olevan sen miehen jota tarvitsin, sillä joku muu ei olisi puolta niin liukkaasti asiaa ajanut. Tuhannen markkaa saat korkonensa. Ne kolme ystävää kun tulevat, otan niin vastaan että tyytyvät. Enhän minä niin tuhma ole."
Hän luuli varmaankin, että tarvitsin itkeä, ja koska hän inhosi kaikkia liikuttavia kohtauksia, meni hän mielellään tiehensä. Mutta minä en itkenyt. Minusta tuntui kuin musertava isku olisi minua kohdannut. Istuin pitkän aikaa aivan liikkumatonna ja tuijotin toivottomasti eteeni.
Näin suurta summaa en voinut ajatellakaan ja vielä vähemmin käsittää sen tulevan minulle, ijälliselle, lähes kuusikymmen-vuotiselle vaimolle, joka aivan vähän enää tarvitsin maallista tavaraa. "Stefan", sanoin hiljaa ett'eivät toiset kuulisi, "olisiko sir Francis Pembridgelle yhden tekevää, jos Alice saisi puolet?" "Olisi, aivan yhden tekevä. Alicen omaisuus on kylliksi suuri.
Niin, köyhyyden kunnioittaminen, siinä se pitkä vaikea elämänläksy, jota olen saanut ja yhä uudestaan saan oppia. Tällä tavalla minun elämäni sai nykyisen suuntansa. Kokemukseni kultasepässä oli juuri se sysäys, jota tarvitsin tullakseni pois entisiltä jäljiltäni. En voi sinulle kertoa, kuinka sen jälkeen olen taistellut.
Hänen isäntänsä oli lähettänyt tiedustelemaan hänen kortteeriinsa ja siellä saanut tietää, että hän yht'äkkiä oli sullonut vaatteensa kapusäkkiinsä luettuaan kuulutuksen aamiais-pöydässä; hän oli kyllä maksanut hyyrynsä ja lähtenyt pois teille tietämättömille! Oli myöhään illalla, kun minä luin nämät rivit. Minulla oli miettimisen aikaa, ennenkuin tarvitsin toimia.
Vaikka näiden huomioiden ja havaintojen kirjottaminen onkin vienyt aikaa, tarvitsin minä vain muutamia sekunteja niiden tekemiseen. Vieraani tuntui olevan synkän levottomuuden vallassa. »Onko teillä se?» virkkoi hän. »Onko teillä se?» Ja niin suuri oli hänen hermostunut maltittomuutensa, että hän laski kätensä minun käsivarrelleni ja yritti ravistaa minua.
Minun tarvitsi vain sulkea laboratorion ovi tarvitsin vain pari minuuttia sekottaakseni ja nielaistakseni juoman, joka oli aina saatavilla ja olipa Hyde tehnyt mitä hyvänsä, olipa hän rikkonut mitä lakeja vastaan tahansa, niin hän katosi samassa tuokiossa niin täydellisesti kuin henkäyksen jälki peilistä.
Minä en ole koskaan tehnyt työtä, isä, tai tehnyt työtä ajottain, se on minun onnettomuuteni. Mutta siinä pitää tapahtua muutos. Mitä minä tarvitsin, on nyt tapahtunut: me olemme tulleet köyhiksi. Jos me voimme pitää liikettä pystyssä, niin se on hyvä jollemme, niin me muutta melutta suljemme kaupan ja alamme alusta.» »Niinkuin sinä tahdot, Knut.
Tarvitsin ainoastaan saada tietoja sinusta, ollakseni onnellisempi kuin kertoakaan voin." "Margery on aina onnellinen", sanoi Fede, "ja koettelee saattaa toisiakin onnellisiksi." "Samoinkuin entinen Margery kotona", sanoi Stefan ja katsoi minuun kauniilla silmillään siksi kuin sydämmeni ilosta sykki. "En tiedä, kuka anteliaisuudessa olisi hänen kaltaisensa", sanoi Fede.
Hänen riemunsa, kun hän näin otti osaa minun työhöni, ja hänen ilonsa, kun minä tarvitsin uutta kynää jota sangen usein olin tarvitsevinani tuotti minulle uuden keinon huvittaa vaimo-lapsukaistani. Minä olin toisinaan tahtovinani kahta, kolmea sivua käsikirjoituksestani kopioituksi. Silloin Dora oli varsin mainio.
Päivän Sana
Muut Etsivät