Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Suurmiehiä tarvitaan aina. »Nuorukainen, jonka sielua ei suuren miehen läheisyys saa väräjöimään ja soimaan voimakkain sävelin, on tarpeeton oksa ihmiskunnan puussa», sanoo Albert Corvey. Vähän on niitä, jotka hiljaisuudessa viljelevät persoonallisen elämän arvoja. Astukaa siis esiin te maan nuoret, jotka tunnette sisäisen kutsumuksen.
'Se on mitätön sepustus', sanon hänelle... 'Mutta', inttää hän toisinaan vastaan, 'tuonnottain olin ruhtinaan luona kuulevinani siitä toisellaisia mielipiteitä... 'Vai niin, no, jos teillä siitä on omat mielipiteenne, niin olen minä täällä tarpeeton', vastaan minä... 'Ei, ei, ei suinkaan, ystäväni, ... tiedättehän hyvin kyllä, ettei minulla ole omia mielipiteitä'. Tässä ukko onkin oikeassa: hänellä ei tosiaankaan ole mielipiteitä, jonka vuoksi hän sokeasti suostuukin siihen, mitä minä hänelle sanon ... minä olen hänen olemuksensa ajatteleva osa.
Minä väitin, ettei runoista ole mitään apua miekkaa vastaan, joka Loncartyssä oli taistellut mikä siitä sitten tuli, on tarpeeton sanoa mutta hänen haarniskansa, ja rinta sen alla, ja lääkäri, joka haavaa laastaroitsi, ne kyllä tietävät, eikö Heikki Sepässä ole lumousten rikkojaa!"
No, onko viisitoistakaan vuotta kulunut siitä, kun kävin Maunu kuninkaan puheilla toimittamassa koko tälle Pirkkalais-väelle herruuden Lappalaisten yli, jota ei yksikään teistä olisi voinut. Nyt olen mielestänne jo tarpeeton, mitätön mies.
Upseeri johti kaikkia noita toimia samalla tyyneydellä, jonka mylady jo oli hänessä huomannut, hän ei virkkanut sanaakaan, häntä toteltiin vaan käden viittauksesta tai vihellyspillin puhalluksesta. Olisi voinut luulla, ett'ei tuon miehen ja hänen alamaistensa kesken ollut mitään kieltä tai että se oli tarpeeton. Vihdoin mylady ei sietänyt kauvempaa, vaan katkaisi äänettömyyden.
Hän nauroi. Mitä virkatoimia teillä kadulla on? Minulla on morsian siinä teidän talossa, sanoi mies ja nauroi vastaan. Olkaa höperöimättä! Se on niinkuin minä sanon. Enpähän minä ole sitä nähnyt. Olenpahan minä. Mikä sen nimi on? Mikäs teidän nimenne on? Se oli Jaanan mielestä aivan tarpeeton kysymys. Mitä te sillä tiedolla tekisitte? Se on minun salaisuuteni. Mikä on teidän ristimänimenne?
Miehiä on ilmestynyt täällä, jotka sanovat, että he ovat suorastaan innostetut Jumalalta; että opiskeleminen on aivan tarpeeton asia jopa epäjumalinen arvon-anto lihalle ja puustaville; että se on ajan ja voiman hukka, kun kääntää Pyhää Raamattua, koska, vaikka he eivät ymmärtäneet sanaakaan kreikkaa tai hebreaa, Jumala on ilmoittanut sen sisällön heidän sydämellensä.
Neiti Vestlund nousi ylös. Niin no, minä olen siis tarpeeton, sanoi hän. Mutta kun Gabriel huomasi, että Ingrid teki näillä sanoilla lähtöä, nousi hän ja ennätti edelle ja teki niin että hän jätti Ingridin, eikä Ingrid häntä, tuli mitä tuli. Tosin hän oli kuulevinaan niinkuin joku olisi hänen jälkeensä sanonut: "Gabriel!"
Se anteeksi-pyyntö, minkä Natty nuoren naisen herkkätuntoisuuden tähden teki, oli tarpeeton; sillä hänen puhuessansa oli neitonen siksi ahkerasti isänsä apuna siirtämässä tieltä pois muutamia matkatavaroita, ettei hänellä ollut aikaa kuunnella Nahkasukan puhetta. Voimatta enään vastustaa molempain matkustajain ystävällistä kiihkeyttä, myöntyi nuorukainen viimeinkin istumaan rekeen.
Hämmästymättä hän siis näki sen jälleen, mutta tämä seikka herätti hänessä nopean päätöksen. »Tällä kertaa,« sanoi hän, »on arvanheitto tarpeeton, sillä nyt minä lähden matkalle. Nyt se koskee kaikkien etua.« Nämä odottamattomat sanat tuottivat tuokion ajaksi hämmästystä.
Päivän Sana
Muut Etsivät