Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Tässä kohden on ehkä syytä mainita vain, kuinka esim. sellainen »vuorovaikutusteoria», jota William James henkevään tapaansa edustaa, kokonaan sivuuttaa kokemuksen rajapyykit niinhyvin ulkoisen kuin sisäisen havainnon alalla.
Hetkisen katseli hän siitä ulostupruavaa savua, kunnes hänelle äkkiä johtui mieleen, että tuo savu tuli herra Kartmannin kirjoitushuoneen uunista. Tässä tuokiossa siunasi hän totuttua tapaansa, pitää aina kirjoitusneuvoja mukanansa; nopeasti kirjoitti hän muutaman rivin, lyhyesti ilmaisten herra Kartmannille, mitä vähää ennen oli saanut tietää, ja ilmoitti paikan, jonne hän oli suljettu.
Hiis, kuinka sinun piippusi on tukossa!" "Teateria? kuka niin sanoi?" "Minä." "Mistäs sen tiedät?" "Tiedän, mitä koko pitäjä tietää; timpermannit kertoivat meidän ruukkimiehille, ne minulle, minä muijalle, muija ystävälle ja yksi sanoo ystävälle, ystävä koko kylälle! Hahaha!" ja Kaarle kreivi nauroi entiseen tapaansa.
Minä tottelen heti kohta! huudahti Ester vähän entiseen kiivaaseen tapaansa. Kreivitär pudisti tyytymättömänä päätänsä. Muista hän sanoi, että kerran annetun lupauksen tulee olla peruuttamaton! Minä myönnän, että mieleni olisi hyvä, ellei päätöksesi kauan viipyisi, sillä voi tapahtua asioita, jotka ... sanalla sanoen, sinun isäsi voi tulla silloinkun vähimmin osaamme häntä odottaa.
Rautatyöntekijäin ammattiyhdistys oli toiminut, järkevään tapaansa, kymmenkunta vuotta, vaikkakin jäsenluku oli verrattain pieni koko kaupungin rautatyöntekijöihin verraten. Yhdistyksen toiminta oli sittenkin kaikkiin yksityiskohtiinsa tunnolleen järjestetty. Kerran kuukaudessa, aina määrättynä päivänä, pidettiin kuukausikokous. Johtokunta kokoontui myöskin määrälleen aina asianhaarojen mukaan.
Sven puristi hänen kättään, joka lepäsi hänen käsivarrellaan, katseli häntä silmiin säteilevin katsein ja puhui koko ajan tavalliseen avomieliseen, luontevaan tapaansa. "Kuinka isä voi mitä sanoo isä!" "Voi, poikani, menettelysi on sattunut isääsi kovasti isä on niin muuttunut, niin vanhennut, Sven, ... se tulee surettamaan sinua..." Sven huokasi.
Ihminen silitti myöskin Vahtia, eikä Virkku enää tuntenut vihaa. Sillä Vahti oli nähtävästi muuttunut entiselleen ihmisen edessä ja myönsi kaikki tyyni. Ja kun nyt Virkku ei sille murissut, niin se tuli vieläkin lähemmäksi, meni selälleen, kiemurteli ja luikerteli vanhaan tapaansa. Silloin Virkku nuolaisi sitä kuonoon sovinnon merkiksi.
Aina vain on Yrjö levollinen ja tyyni, levollinen kuin hakotukki, joka hänen edessänsä seisoo. Kysyin häneltä tuonoin syödessämme: mikähän on edessänne teidänkin tämän maailman perästä? "Arvatenkin kuolema", hän vastasi välinpitämättömästi. "Mutta mitä tulee kuoleman perästä", kysyin. "Niin, sanos muuta", vastasi hän entiseen tapaansa. "Mitäs olette ajatelleet omasta tilastanne?"
Eivätkä he pitäneet kiirettä sen oppimisellakaan, sillä tavalliseen suomalaiseen itsepäiseen tapaansa he puhuivat omaa kieltään viime aikoihin asti. Minkä vuoksi suomalaiset ikään kuin häpeävät käyttää äidinkieltään ruotsalaisten läsnäollessa, on vaikea ymmärtää, mutta varmaa on, että siten on asian laita.
Tosin ei Onni Toivola Helsingin Alkeisopistoon pyrkiessään osannutkaan useaan tärkeään kysymykseen vastata, mutta erään opettajan tarkka silmä huomasi kuitenkin, ettei siihen syynä ollut tietämättömyys vaan tarkkaamattomuus. Hän pääsi kouluun ensi luokalle. Mutta yhäti sai hän varoituksia huolimattomuudestaan. Kun hän itkusuin meni holhoojalleen päiväkirjaansa näyttämään ja tämä ankarasti lausui tuttavat, mutta sydäntä viilasevat sanansa: »Joko taas!», yritti hän kyllä tuumailemaan tilaansa, jopa päätti parantaakin itsensä, mutta kun hän taasen istui luokalla välitunnin jälkeen, läksivät ajatukset, vanhaa tapaansa seuraten, omia teitään liitelemään. Jos hän sattui huomaamaan jonkun kyntensä liian pitkäksi, muisti hän äitinsä lahjoittaman puukon riippuvan vyötäsillään. Tosin ei ollut luvallista tunnilla ryhtyä kynsiä leikkaamaan, mutta kun se puukko nyt siellä juuri oli sitä varten, niin täytyihän sitä edes hiukkasen tasoittaa kynttä. Puukko tuli siis salaa esille...
Päivän Sana
Muut Etsivät