Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Harvat ruoho-maat, viimeiset jäännökset sitkeästä elimellisestä elämästä, vetäyvät kadotettuina takaisin talviseen erämaahan, siksi kuin viimeinen korsi on kuollut ja viimeinen vesipisara jäätynyt. Tämä on luonnon hitainen kuoleminen. Mutta säästäväinen talonpoika imee hyötyä tästäkin viimeisestä vähäisestä jäännöksestä.
Vanhaa opettajaa ja kreikanuskoisten opettajaa koetti ystävämme myöskin yllyttää yhteyden puolelle. Edellinen ei siihen ollut taipuvainen, mutta sitä innokkaampi ja nerokkaampi oli toinen. Myös useampi venäjänuskoinen talonpoika otti vilkkaasti osaa. Kirjojen valitseminen oli vaikea.
Herra kreivi, kuiskasi talonpoika ohi mennessään, jos me kukistumme, niin eipä kansa sentähden kukistu. Ei, sanoi kreivi samaan tapaan, ei se kukistu, vaan se polvistuu. Välikatto on poissa, lattiapalkit ovat jäljellä, virkkoi porvari. Niin, vastasi kreivi; senpätähden sataakin ulkokaton kautta, ja lattia alkaa lahota.
He tulivat kaupunkiin; kaikki antoivat heille nöyrästi tietä, kumartelivat ja ottivat pois hatut päästään. Ainoastaan kuningas ja talonpoika pitivät ne. Silloin sanoi talonpoika. "Jaa, joko olette te kuningas, tahi minä sitte; sillä ainoastaan me molemmat olemme hattu päässä." Kuningas hymyili ja pyysi talonpojan tulemaan kanssansa linnaan.
Se oli vakautunut siitä, että kaupunkiin siirtyvä talonpoika tehtaantyömiehenäkin olisi ikäänkuin taiottu sosiaalidemokraattista viettelystä vastaan, jos hänelle jäisi hänen teoreettinen omistusoikeutensa kappaleeseen peltomaata kotikylässä.
Niin että jos talonpoika valittaa päänsä rikkilyömisestä tai kapakoitsija olutpullon särkemisestä, taikka jos joku tyttötolvana vähänkin vingahtaa, jotta se kuuluu kauemmaksi kuin hänen hengityksensä, temmataan kohta kunnon sotamies siitä oikeuteen eikä edes oman sotatuomarinsa eteen, joka paraiten ymmärtäisi tutkia ja mutkia häntä ansion mukaan, vaan jonkun halvan käsitöitä tekevän pormestarin eteen, joka soturille uhkaa työhuonetta, hirsipuuta ja mitä kaikkea muuta uhanneekaan, aivan kuin hänen edessään olisi joku hänen omia arvottomia talonpoika-konniaan, jotka asuvat puoleksi manterella, puoleksi vedessä, ja pukevat ylleen parikymmentä pöksyparia päällekkäin.
Minä muistan erittäin, kuinka eräässä kylässä pulskea, vanha talonpoika vei minut sisähuoneesensa, jossa Lutherin kuva riippui, sädekehällä varustettuna, peite edessä. "Katsokaat!" hän sanoi.
Sen voi herra kysyä häneltä itseltään, jos hänellä on halua ruveta satuja juttelemaan, vastasi talonpoika.
Mutta siellä kohtasi heitä Savon jääkärit. Sill'aikaa tulvaili yhä Venäläisiä sillan yli, vaikka ainoastaan vähin osa pääsi toiselle rannalle. Kaikki ylitulleet heittäytyivät Kauppilan taakse ja siellä nousi ankara taistelu Suomen jääkärien kanssa, joidenka vähitellen täytyi peräytyä. Likimmäisen huoneen ovessa näkyi nuori Suomen talonpoika, kirves nostetussa kädessä.
Talonpoika Simon Kartinkin, sanoi hän kallistuen vasemmalle. Simon Kartinkin nousi eteenpäin kumartuneena ja jännitti taas käsiänsä kiinni housunpoimuihin, samat nytkytykset yhä poskissansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät