Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Nytkös ukko rupesi viheltelemään ja sanoi: Totta tosiaankin, voroja liikkuu paikkakunnallamme, hevosenkin ovat varastaneet. Eipä totta toisen kerran olekaan jättämistä mökkiä yksinään. Et sinäkään, Loviisa, huomannut katsoa talliin, oliko hevonen jo silloin poissa, kun Marin mökille juoksit. Loviisa vastasi, ettei hän ollut huomannut talliin katsoa.
Hän talutti tupaan polosen miehen, jonka kasvot olivat aivan verissä. Minä luin ystäväni silmistä moitteen, joka sanoin sanottuna olisi melkein näin: »Mitä olet sinä, rakas Mikko, tehnyt!» Mutta Jumala oli niin tahtonut. Helena vei minut hetken odotettuani talliin, silitteli ja hyväili minua.
Illalla myöhään tulin erääsen kylään, jätin hevosen metsään ja menin ensin hiljaa katsomaan olisiko vihollinen siellä, mutta en löytänyt ketäkään. Nyt toin hevoseni ja panin sen talliin; itse menin tupaan makaamaan. Siellä nukuin muutamia tuntia, ja kun aamulla ai'oin mennä ulos, huomasin vasta 2 ruumista, joidenka kanssa olin maannut ja jotka osoittivat vihollisen jälkiä.
Sinne tultuansa hän vei hevosen talliin ja antoi sille heinätukon. Sitte hän istui pihalla olevalle pölkylle eikä keskustellut muitten kyytimiesten kanssa, vaan alkoi mietiskellä itseksensä: »En tahtoisi olla rikas», ajatteli hän, »sillä paljon he saavat kärsiä, aina heidän ylpeytensä loukkaantuu. En myöskään tahtoisi olla vallan köyhä, köyhähän on useasti rikkaan orja.
Päivällä, kun hän taaskin maistoi vettä, ei hän siitä enää raivostunut kaivon kannelle, mutta viskasi vain veden kaivolla töllistelevän vasikan niskaan ja ärähti: »Siinäkö töllistelet ja yniset, kuvatus!» Sitte lähti hän talliin. Siellä haisi koko talli rankilta, kun Kenonen oli sen kaatanut tallin lautapermantoon.
Ukon toivosta eivät muut mitään tienneet, siis eivät hänen pettymisestänsäkään. Kun rovasti joulun edellä seitsemäntenä vuonna Ollin kouluun tultua haudattiin, ei Olli tullutkaan hänen sijaansa. Seuraavalla tammikuulla kun Olli eräänä pakkasaamuna valjasti hevosta kouluun lähteäkseen, isä sanoi: »Viehän talliin ruuna ja pane apetta eteen!»
Minä en saa sitä päähäni, että olisi omaa kaikki. Kyllä hän on mies, joka sen ymmärtää, sanoi isäni ja meni talliin.
»En, en, hyvät lapsikullat, mene kauvas. Käyn vaan oritta katsomassa ja tulen heti takasin», virkkoi isä ja katsoi lämpimästi lapsiin. Lasten kasvot tyyntyivät ja silmiin palasi iloinen loiste, vaan hieman epäillen silmäilivät isää jälkeen, että olikohan tuo totta, ettei menisi kauemmas. Ja Manti meni porstuaan katsomaan, että menikö se talliin.
Niin olivat asiat ensi katsannossa, ja sentähden he tekivät yhteisen päätöksen. Ensi kerta elämässään heillä oli yksi tahto, yksi tarkoitus, jossa olivat samaa mieltä, yksi viha, joka ei koskenut toista. Oli vaan se eroitus että sillä aikaa kuin Aamund raivosi tyhjää ilmaan, meni Niilo talliin, toi hevosen ja valjasti sen re'en eteen.
Hän oli uljas, reipas mies tumman sinisillä silmillä, ruskealla parralla ja päivettyneillä kasvoilla. Olentonsa herätti kunnioitusta ja luottamusta, ja isäntä, joka sitä paitse kohta huomasi matkustajan varakkaaksi mieheksi, kiiruhti kohteliaasti riisumaan hänen muhkeata hevostaan, jonka vei talliin yöksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät