Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 2. lokakuuta 2025


Malisen kieleltä oli pääsemässä kirkas peijakas, mutta ei hän kumminkaan antanut tulla, kun toivoi vielä muuten selvittävän. Etkö sinä tajua, pasahti Turunen. Minä olen puhemies ja tuo poika on sulhanen. No sen minä ymmärrän, mutta semmoista mutkuilemista minä en ota korviinikaan. Minulle pitää puhua suoraan ja sen, jolla on asiata. Puhemies vähän nolostui.

Ettekö te tajua sitä, että todellinen kullantekijä on siinä tuokiossa henkiheitoksi julistettu, kuin hänen kullantekotaitonsa tulee tiettyviin?

Mutta missä nyt on miehen maine, suurempi kuin seudun muiden miesten? Missä kasvattajan toivo? Tässä kyyryss' istuu vanhus, vuottain turhaan sanan verran sotatöistä kuulla, kuulla, kukistuuko maa vai kestää. Tajua ei voi hän kotkan kieltä, käsittää ei kaarneen vaakkumista, saloon sanomaa ei vieras tuone; nuorukainen, ainoo tuki, turva, tytön mieltä vaan nyt tiedustaapi.

Toki muuta en tajua Sovitusta arvokasta Kuin veren verestä, koston. KULLERVO. Meill' on yhteistä jotakin. KALERVO. Yhteistä viha verinen. ARMI. Mutta syyttömiä säästä! Et opettajaksi huoli Sutta, ilvestä, repoa, Et verenhimosta riehu Etkä surmasta iloitse, Vaan iloitset oikeudesta, Väärästä vihassa kiehut. Siksi väärä mahti murra!

Ensimäinen puhuja oli äärimäisen oikeimmiston miehiä, toinen äärimäisen vasemmiston, tämä kolmas puhuja panee kirkon keskelle kylää. Liekö niin sattuneet puheenvuorot, että jo alussa eri pääkannat tulivat peräkkäin esitetyiksi vai oliko ehkä niin hiljaisuudessa sovittu? Vaan puhe on ruotsiksi käännettävä, sillä meidän suomalaisessa eduskunnassa on miehiä, jotka eivät maan kieltä tajua.

Mutta te tarjootte hänelle kamaripiian paikan. GRANSKOG: Ja te luulette, että sisarenne tulee tuon kaiken tajuamaan? KERTTU: Ehkä hän ei tajua sitä yhtä selvästi kuin minä, mutta hän tulee sen ainakin aavistamaan. GRANSKOG: Mitä hän tulee aavistamaan? KERTTU: Millainen mies te olette. GRANSKOG: Ja millainen mies minä olen? KERTTU: Teille ei ole mitään pyhää eikä jaloa maailmassa.

Ilmeisesti on hänelläkin joku järjestelmä, sillä hän naputtaa jaksottain, pitäen välissä aina pienen loman. Mutta minä en tajua siitä tämän taivaallista. Yhtä vähän kuin hänkään minun naputuksestani. Pöytiemme ääressä ihan lähekkäin istuessamme olemme kuin kaksi vento vierasta muukalaista, joiden on mahdoton ymmärtää toistensa kieltä.

Tuo ikihelmi sisähänsä meidät näin sulki, kuten vastaan ottaa vesi säteitä valon, silti särkymättä. Jos olin kappale ett' toinen toiseen ulottuvainen mennä voi, min pakko on olla niin, kaks kappalta jos yhtyy, tajua sit' ei täällä järki pitäis halumme palaa näkemään se ydin, miss' yhtyy meidän luontomme ja Luoja.

Minulla oli kumminkin kauheassa tilassani ollut niin paljon tajua, että silloin, kun rupesivat minua ylös hinaamaan, heitin jalkani ylöspäin, joten riipuin köydessä kaksinkerroin; muuten olisi hirviö saanut jalkani kamalaan kitaansa.

Siihen päättyy keskustelumme tällä kertaa ja mieli keveänä käännyn minä juttelemaan toverini kanssa. Meidänkin keskustelumme johtuu sotaan. Saksalainen pieksää meikäläisiä joukkoja, selittää toverini naurusuin. Kun en heti tajua hänen sanojaan, esittää hän asian havainnollisesti. Nyrkkiään näyttäen sanoo hän: Tämä saksalainen, sekä takapuoltaan viitaten: tämä venäläinen.

Päivän Sana

suostunkin

Muut Etsivät