Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Taivaasen osoitat, niin siellä, siellä taistelu on loppunut ja henki katoovaisuuden kahleista vapaa, sinne on isäsi päässyt edellämme, sinne pyrimme mekin hänen jälessään, maailman rantaa polkiessamme. Oi minua!
Eikä hän sen enempi joutanut nyt ajattelemaan, vain iloissaan taputteli käsiään ja puristi setää kaulasta, juoksi tätinkin luo ja peitti päänsä hänen helmaansa. Täti otti syliinsä hänet, puristi rintaansa ja sanoi: "Elsa raukka." "Mutta äiti sanoi, kuin isä oli mennyt taivaasen, ettei isä tule enään milloinkaan meille", virkkoi Elsa äkkiä ja kysyvästi.
Yhdessä kirjan lehdessä oli kirjoitettuna Jumalan lasten nimet; toisessa niitten, jotka eivät pääsisi taivaasen. Minusta oli kuin ei Herra eikä apostolit olisi puhuneet mitään; mutta joka mies, joka tuli aidan eteen, vertasi itse omaa-tuntoansa kirjaan, ja kääntyi sen jälkeen takaisin joko riemusta veisaten taikka tuskasta itkien ja voivotellen.
Sillä meidän oman sydämmemme neulansilmän läpi se taivaasen tie kulkee. Se lausunto pani minut miettimään, että jätin mukaanpyrkimisen sikseen. Mieleni kiintyi aina enemmin Karuliinaan. Hänestä haaveksin usein itsekseni.
Vai kävikö se kipiään kohtaan... Tais' olla sinulla vähän miel' niinku' kot'vävyn paikkaa, vai miten? he he hee." "Mitäpäs minä tuosta nyt niin sentään kummeksin... Eipä tuo minua mitään liikuta. Syntihän se olis', jotta näin meikäläinen köyhä poika ajattelisi semmoisen talon tytärtä. Eihän se sääsken ääni kuulu kumminkaan taivaasen asti... Kenen kanssa hän muka olisi kuulutettu?"
Pelastettu, rakastettu kohta ompi kotimaa. Suonio. Varpunen. Jos ruikutella voisin ma kielin sataisin tai kiurusena oisin kohoova pilvihin, Niin aina kiitteleisin suloista Suomea, ja Jumalalle veisin ma huokauksensa. Hän silmät ehkä loisi myös meihin raukkoihin ja päivän paistaa soisi saloihin synkkihin. Ei ääni mulle suotu oo satakielisen; heikoksi siipi luotu ei kanna taivaasen.
Taivaasen osoitat, niin siellä, siellä taistelu on loppunut ja henki katoovaisuuden kahleista vapaa, sinne on isäsi päässyt edellämme, sinne pyrimme mekin hänen jälessään, maailman rantaa polkiessamme. Oi minua!
Kun Cineas katsoi ylös alla olevasta joukosta, hän tunsi nämät kasvot. Se oli Isaak. Muutamia silmänräpäyksiä Isaak seisoi liikkumatta. Nyt hän astui eteenpäin ja viskasi miekkansa liekkeihin. Tuosta hän nosti puristettua nyrkkiänsä taivaasen päin, ja katsellen ylös huusi korkealla ja ankaralla äänellä: "Voi Abrahamin jumala! Miksi pilkkasit sitä kansaa, joka luotti sinuun!"
Silloin kysyi häneltä muuan hänen miehistään, josta oli sangen kummallista, että hän saattoi itkeä voitetusta taistelusta, syytä hänen murheesensa. Kuningas vastasi: "Minä olen iloinen ja kiitän suuresti Jumalaa, joka on antanut meille voiton; vaan minä murehdin niin monen sielun kadotusta, jotka olisivat voineet päästä taivaasen, jos olisivat omistaneet kristinuskon."
Unen keveillä siivillä lensi hänen katumuksen, kärsimysten ja jalojen töiden puhdistama sielunsa taivaasen; ja aamuauringon ensimäiset säteet heittivät valonsa ruumiin kirkastetulle muodolle.
Päivän Sana
Muut Etsivät