Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Syyskuun 20. päivänä taistelimme Rajovkan luona; siellä otettiin jotensakin lujille minä olin sinä päivänä pahalla tuulella, minun oli täytynyt pettää kasakoita. Menetin myös hevoseni ... tappelin henkeni uhalla ... painiskelin erään riiviön kanssa, joka tarttui minua rintaan kiinni. Se oli onneton päivä, Hultman; Hård kaatui; siinä kahakassa kadotin kuningatar vainajan medaljongin.
»Eihän tämä ole ensi kerta eikä viimeinenkään», vastasi Sakki ylös katsomatta. »Oletteko sitte itsekin ollut muassa?» »Ell'en olisi ennen pidellyt miekkaa, niin olisinpa sen taidon oppinut Viipurissa niinä kolmenatoista viikkona, kuin siellä taistelimme, ennenkuin kaupunki antautui, nyt tänä kesänä kolme vuotta sitte.» »Miten silloin oli?»
Me ponnistelimme vastaan, otsat hiessä; lopulta me vihastuimme ja taistelimme virran kanssa aivan kuin olisi se ollut elävä olento, me koetimme voittaa sitä, haavoittaa, tappaa. Se puristi meitä jättiläiskäsivarsiinsa, ja seipäät olivat meille aseita, joita raivoisina painoimme sen rintaan. Se mylvi, viskasi vaahtoaan kasvoihimme, kiemurteli meidän lyönneistämme.
Siihen aikaan Rautakoron asiamiehet olivat kömpelöitä, heiltä puuttui tarpeellista harjaantumista ammatissaan. Ja meidän taistelujärjestömme kitki heitä niinkuin rikkaruohoa. Se oli julmaa ja veristä työtä, mutta mehän taistelimme henkemme ja kumouksen puolesta, ja meidän täytyi käyttää vihollista vastaan sen omia aseita. Mutta aina me noudatimme oikeutta.
Olemme yhtä ja toista saaneet kokea. Kaarlolaisina taistelimme ja voitimme, joutuaksemme vihdoin Tobolskiin. Nämät sanat viehättivät Sprengtportiakin. Ikäänkuin murtuneena kohotti hän päänsä ja sanoi, silmät säteilevinä: kyllä tunnemme onnen vaihtelua, mutta miehinä kestimme kaikki. Ja miehuus meille jäi.
Kaikki onnistui kun onnistuikin, mutta kun me taistelimme toinen toisemme kanssa ja sinä lepäsit sydäntäni vasten kauniilla rakkaalla rinnallasi ja minä suutelin sinua, silloin tuntui kuin olisin saanut tulta suoniini.
Rouva alakuloisena oli vaiti, mutta alkoi sitten uudestaan: Totta te viimeiseen saakka koetitte säilyttää rauhaa. Koetimmeko! Taistelimme hengen edestä ja monet rehelliset ruotsalaiset liittyivät meihin, mutta mitään järjestystä ei ollut olemassa enään. Ranskan rahoilla ostivat Hatut ääniä sodan puolelle. Puolueraivo ja sotainto leimusi niin, että Tukholma tuntui hulluinhuoneelta.
Ja majuri tempasi tuimasti auki paitansa rinnan kohdalta, antoi sen painua lanteille, repi pois veriset kääreet ja viskasi ne pois. Katsokaas tätä! käski hän viitaten haavoitettuun ruumiiseensa ja läpiammuttuun käsivarteensa, josta verta rupesi tippumaan. Katsokaa! niin me herrat taistelimme. Likemmäksi, jotta voitte nähdä. Ken tahtoo, laskekoon arpeni ja haavani.
Kilpi. Lampinen. LAMPINEN. Kas, kestääpähän karhu luolassansa! KILPI. Oi, terve tullut, vanha ystäväin! LAMPINEN. Syleillä voi tuo vielä veikkojansa! KILPI. Syleillä vanhaa sotaveljeäin Mä taidan! yhdessähän taistelimme! Muistatkos miehuuttamme Lapualla, Muistatkos jyskettäkin Juuttahalla, Me Venäläistä missä opetimme Kuin Suomen poikain kanssa soditaan Vaan missä Ryssän miekka minua...
Päivän Sana
Muut Etsivät