Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. toukokuuta 2025
Kestikevarin muorivainaa meinasikin, että se oli joku silmänkääntäjä.» »Taisipa ollakin», arveli emäntä. »Mikä silmänkääntäjä se oli, oikea herra, ja komea olikin.» »No eikö se siltä saattanut olla silmänkääntäjä. Saattoi vain kääntää silmät niin, että näytti herralta.» »
Nämä oliwat semmoisia wahwoja sieluja, jotka oliwat myötäänsä humussa, eiwätkä tulleet tuon kummemmiksi, waikka oliwat niin paljon ottaneet, että melkein wiina suupielistä ulos läikkyi. Hoiperrellen astuiwat he tuttawiensa luo. "Kas waan! Täälläpä taitaan olla akkoja hoitelemassa. Taisipa se käydä lujemmasti kuin luultiinkaan, koska kääriskellä pitää.
Kun ostaja tuli, niin arvelin, että silloin sikaa säkkiin, kun se on päin, ja myin kuin myinkin. Ja taisipa tuo sattua kunnollinen ostaja, koskapa kaksikymmentätuhatta maksoi yli sen, mitä olimme vaatineetkaan, sanoi emäntä. Se ei juuri suuria merkitse, sanoi Teppo. Muutamat yhtiöt juuri sillä tavalla hankkivat päähänsä loistavan kunniakruunun.
"Eikä sitä Vahtikaan tahdo haukkua, mikä mies se lienee." Tuota kaikki pojat, jotka suummalla ovea istuivat, kovasti kummeksivat, Kalle kaikista enin, mutta toisilleen ne siinä silmää iskivät ja ajattelivat: "taisipa se olla sen rosvo".
Mustilaisilla ja Lesken Iskällä on tietysti ollut aina joku hevonenkin kaupattavana, mutta nimismies ne on tavallisesti heiltä väkipakolla ostanut tapettavaksi muutamalla markalla. Taisipa jo kerran Lesken Iskaa sakottaakin hevoskaupasta, vai lieneekö se ollut eläinrääkkäyksestä."
Mutta oli siellä niinikään eräs vanha harmahtava honka, joka oli kaikkia muita korkeampi: vaan taisipa se kuitenkin taivuttaa haaravia oksiansa alaskinpäin ja tarttua rohkean vaahteran ylempiin hius-suortuviin, jotta tämä värisi polvihin asti.
Ylioppilaat lähtivät, ja Ville jäi siihen istumaan ja katsomaan. Taisipa hän heittäytyä noitten vinttasäärien pilkaksi... Ka pilkatkoot, viisi niistä. Mutta nyt pois tästä , kotiin nukkumaan. Vielä hän on mies, vielä hän tietää itsensä, tahtonsa ja tekonsa. Vielä hän osaa itseään hillitä, vielä hänessä on voimaa parantua, vakautua. Jo tästä hetkestä...
SIMEONI. Kuin tyhmyys itse, mutta kas kun ketunhäntä keikahtelikin siellä takana. TIMO. Oliko hän suurikin? SIMEONI. Noin minun pituiseni, vaikka taisipa hän itsensä muuttaa miksikä hän tahtoi. Ensiksi, kun hän ilmestyi, tuli hän tuulen puuskana kohinalla pensastoon, jossa istuin. Kuka se on? kysyin minä kiljaisten; »ystävä» hän vastasi, otti minua kädestä ja käski minua seuraamaan itseänsä.
Pekan "Varsasta" tulikin ihmeen uhkea eläin. Ei edes itse Koistis-Kaaprokaan löytänyt siinä mitään moitittavaa kohtaa. Taisipa häntä oikein ruveta omat hevosensa hävettämäänkin, koska ei enää milloinkaan mennyt, ei aikonutkaan samoille markkinoille eikä niihin kilpa-ajoihin, joihin tiesi Pekan Varsansa vievän. Aina vaan jäi silloin kotiin ja teki kaikenlaisia verukkeita esteikseen.
Kuin Pileaamin aasi. Ja niin me istuimme rekeen. Talon isäntä hymyili, Matti hymyili, provasti seisoi koulurakennuksen rappusilla ja hymyili, kylän lapset seisoivat ympärillämme ja hymyilivät, sanalla sanoen, koko maailma hymyili, taisipa Kailukin hymyillä, poikkeuksena olin kuitenkin minä, sillä minä en hymyillyt, vaan häpesin, sillä paikkakunnalla ei oltu totuttu härillä ajamaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät