United States or Oman ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vähän aikaa lähtönsä jälkeen Saara kirjoitti. Hän mainitsi kiitollisuudella entisyyttänsä, puhui vilkkaasti ja parasta toivoen tulevaisuudesta; jonkinmoinen mielenmaltti, vakavuus ja levollisuus kuvastui hänen kirjeestänsä levittäen hyväätekevää rauhaa perheesen, joka huolehti hänen kohtaloansa. Elise oli aina taipuisa toivomaan parasta ja nuoret ovat luonnollisesti optimisteja.
Te uhkaatte minua, Inger-rouva? Olen ojentanut teille sovinnon käden. Te kieltäydytte tarttumasta siihen. Alkaako siis nyt välillämme selvä sota? En muista ennenkään muuta olleen. Teidän puoleltanne ehkä. Minä en ole ollut koskaan vihollisenne, vaikka minulla, Tanskan kuninkaan alamaisena, olisi ollut monesti hyvä syy siihen. Ymmärrän tarkoituksenne. Minä en ole ollut kyllin taipuisa.
Hänellä on taipuisa ja hellä luonne hän oli lapsena kiltein sisaruksistaan mutta on muutamia asioita, jotka voivat herättää hänessä ehkä vähän ikävää ärtyisyyttä... Sen hän on perinyt isältään, sillä hänkin saattoi toisinaan antaa pikkuasioiden saattaa itsensä suunniltaan. Minä en tavallisesti ollut sitä huomaavinani, ajattelin, että se menee pian ohi.
Mutta olenpa taipuisa suostumaan Ulan ajatukseen, että Tsululais-tyttö on hänen johonkin turvapaikkaan saattanut kysykää kasvinveljeltänne, mieliikö hän uskaltaa rajan ylitse?"
Minä kuulin äänen jälestäni, kun hän siellä ryömi. "Menkää niin kauas kun tulee alankopaikka", sanoi hän. "Silloin tulee tilavampi ja me voimme ottaa tulta." Käytävä oli niin matala, että selkä kattoa piirsi, ja kyynärpäät koskivat molemmin puolin seinään. Minä siihen aikaan olin notkea ja taipuisa, niin että minun ei ollut vaikea päästä kulkemaan.
Hänellä oli notkea ja taipuisa käsi ja sentähden warttui hän joksikin pian kauniisti kirjoittamaan, ja se edisti häntä sangen paljon tuossa oudossa ja harwinaisessa taiteessaan. Minun aikomukseni ei ollutkaan, että rupeaisin kertomaan kaikenlaisia kouluseikkoja.
Joll'ei tietäisi, että se on mahdotonta, voisi olla taipuisa arvelemaan, että Herman Bang olisi ottanut aiheensa erinomaiseen romaniinsa »Haablöse slægter» tämän suurellisen suvun näistä kolmesta viimeisestä sukupolvesta.
Kauan hän sitte mietti sitä; hetkellinen suuttumus ei ollut saattanut häntä puhumaan erostaan; päinvastoin oli hän jo aikaisemmin itsekseen ajatellut tätä, mutta, kuten hän äsken oli sanonut neiti Vinterille, oli hän kaikessa tapauksessa taipuisa jäämään Honkalaan ainakin yhdeksi vuodeksi kauemminhan ei haluttukaan hänen viipyvän.
"Totta puhuen", jatkoi Iiwana, "Olga on ollut hywin wähän taipuisa tähän naimiseen, enkä minä ole tahtonut häntä siihen wäkisin pakoittaa, mutta kun paroni ja sinä olette sitä niin lujasti tahtoneet, niin hänen oma onnensa käskee häntä siihen wälttämättömästi; eikö se ole sinunkin mielestäsi oikein?" "Minun mielestäni se, mikä kerran on oikein, se ei silloin woi olla wäärin."
Nelmaa neuvoili näihin hänen nykyisiin tehtäviinsä, joihin hän vielä oli tottumaton, toinen palvelija, vanha nainen. Ja Nelma oli taipuisa. Vanha ei käynyt koskaan missään muualla kuin kirkossa: joka toinen sunnuntai siellä. Muuten teki vain työtä... Ja Nelma myöskin; hän oppi nopeasti. Mutta hänellä oli täällä ikävä.