Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Minä en milloinkaan ole minkäänlaisen klubin jäsenenä ollut, ja, siitä mitä tästä klubista näin, tulin siihen päätökseen, etten ikinä rupeakaan minkään klubin jäseneksi. Minun makuuhuoneeni oli suuri ja vilvakka, mutta ei juuri siisti. Siinä oli kaksi sänkyä, eivätkä nekään aivan puhtaat. Mutta molemmat olivat tyhjät ja minä sain siis valita minkä niistä tahdoin.
En siis niiden vuoksi ole teitä tänne kutsunut; minulle on vielä Jumalan kiitos jäänyt eräitä miljonia ja ne tahdoin minä antaa teidän isällenne hoidettaviksi. Valitan, että hän on kuollut, sillä, kuten jo sanoin, hän oli rehellinen, uskollinen mies, eikähän se ollut hänen syynsä, että minun miljonani häneltä ryöstettiin."
Mieleeni lensi ajatus, että jotakin oli tapahtunut kotonani viime aikoina, sillä isäni äkkinäinen, kylmä käytöstapa minua kohtaan oli nähtävästi muuttunut; hän näet lahjoitti minulle nyt kaksipiippusen pyssyn, hylkeen nahkaisessa kotelossa, ja kellon, ja pani itsestään minun käyttö-valtaani, päiviksi ennenkuin läksin, sekä palvelija Jensenin että veneen, milloinka vaan tahdoin lähteä ampumaan tahi kalastamaan.
"Nyt saat mennä", sanoi rouva Blum, "Doran pitää saada hoitoa ja levätä; tahdoin vain, että kävisit tervehtimässä esikoistasi ja näkemässä nuorta vaimoasi." Eugen suuteli vielä kerran Doraa ja hiipi sitten pois, liikutettuna ja onnellisena, täynnänsä juhlallisia tunteita...
Sanotaan että heille on suotu vapaa lähtö, kun vaan vannovat uskollisuuden valan Venäjälle. Sitäpaitsi ovat aseet luovutettavat, ja sen he tekivät paikalla. Tunnin perästä vaaditaan meitä valalle, mutta ennenkun lähden sinne, tahdoin vielä palvella teitä viimeisen kerran, miten voin. Päästäkää minut ulos, pyysi Löfving kuumeentapaisella kiiruulla. Tänne en jää enään.
En ole saanut selville, kuinka se tapahtui, mutta itse hän ainakin väitti päässeensä Bonapartea puhuttelemaan ja pyytämään häneltä välskärin paikkaa. "Mutta", huokasi välskäri joka kerta kuvatessaan tuota merkillistä päivää elämässään, "Bonapartella oli paljon puuhaa, hän ei ymmärtänyt minua ja kysyi adjutantiltaan, mitä minä tahdoin."
Näin, että hän tuli luokseni vinoon kadun ylitse, ja jäin katselemaan hänen jalkojaan. Mutta äkkiä käveli hän toisin. No, luojankiitos, ajattelin minä: hän osaa siis kävellä kuten ihminen. Tahdoin vain, sanoi hän, kysyä teiltä... Kysyä teiltä, vieläkö se pitää paikkansa, että minä saan näytellä osan? Katsoin häneen ja jälleen hänen silmiinsä. Kyllä, vastasin minä, tietysti se pitää paikkansa.
Kas tuolla tulevat Hely ja Martti. Hyvää päivää, lapset! Mitenkä voitte?» »Hyvin vain. Tulimme Iiriä katsomaan», vastasi Hely. »Voi Iiri kulta, mikä sinuun tuli, kun lampeen aioit mennä?» »En tiedä itsekään, tahdoin vain äitini luo.»
Minä tahdoin antaa hänelle kättä, kuten hän pyysi, ja rukoilla, ett'ei hän minuun suuttuisi. Mutta hiekkakenttä oli tyhjä; enkä minä kuullut poistuvia askeleitakaan, herra Claudius oli varmaankin mennyt metsään päin. Hyvin alakuloisena menin viimein Ilsen luokse.
Tahdoin minä nyt häntä yhteen paikkaan viedä, jossa hänellä varma suojapaikka oli, ja jossa myös minäkin nyt oleskelin, sitä lupausta vastaan, etten minä ryssille mitään pahaa tehdäkseni ehdottaisi, jonga suostumuksen minä kuitenkin tänä päivänä rikkonut olin, jota en kuitenkaan auttaa voinut, että niin käydä täytyi.
Päivän Sana
Muut Etsivät