Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Niin, niin, niinhän se oli, hän oli ollut poissa. Hän näki koko elämänsä, jossa ei ollut harha-askelta eikä huonoa tekoa. Hän ei ollut koskaan tehnyt syntiä, tähän päivään asti ei mikään tahallinen huono teko ollut hänen omallatunnollaan. Hän oli rehellinen nainen, hän oli kunnioitettava miehensä hurjasteluista huolimattakin.
Kreivi ei tiennyt, oliko tämä, kuten näytti, tahallinen yksinkertaisuus hyväksi vai pahaksi merkiksi hänelle selitettävä; hän oli liian sekaannuksissa ja liian pahalla tuulella, voidakseen tässä silmänräpäyksessä päästä mistään selville.
»Tämähän on väärennys!» huusi Boleslav. »Niin, poikani», vastasi vanhus juhlallisesti. »Se on ilmeinen ja tahallinen väärennys, törkeä virkavirhe, ja jos tahdot minut saattaa syytteeseen, erotetaan minut ja heitetään vankeuteen, jossa sitte saan päättää päiväni. Tee nyt, mitä mielesi haluaa. Kohtaloni on sinun käsissäsi.» Kauhun ja kunnioituksen sekainen väristys kulki Boleslavin ruumiin lävitse.
Näennäinen ja tahallinen välinpitämättömyys on hyvin terveellinen lastenkasvatuksessa, kun sen alla piilee todellinen huolenpito.
Mainittakoon tässä vain yksi sellainen: oikean menettelytavan tahallinen »hakeminen». Alkuperäinen aste on tietenkin se, että eläin tai ihminen tilanteessa, jossa jokin määrätty ulkoinen tai sisäinen »tehtävä» on ratkaistavana, koettelee niitä menettelytapoja, joita sen tahdoton reproduktiomekanismi sen mieleen sattumalta johdattaa.
Pohjolaisen silmät kiiluivat: Kentiesi, sanoi hän, sillä minun tahtoni joutui murhaajaksi. Olimme kaikki kääntyneet pohjolan mieheen. Mitä te sanoitte? kysyi Carville. Pohjolainen vastasi liikahtamatta lainkaan: Että tahtoni kerran voitti ja tappoi. Ja muisto siitä on sietämättömin muisto elämässäni. Sillä murha oli tahallinen.
Tauti äkkiä vois kesken nuoruutesi korjata sinut pois. Saapuisit tuomiolle jumalten etehen. Tulisi tuosta ilmi kuolemas tahallinen. Jumalat harmajaparrat otsaansa rypistäis. Tuomio ankara sulle tällaiseksi jäis: "Yöllä ken haaveksiessa viluhun kuollut on, haavehittensa vanki ijäti olkohon. Runoilijaksi Suomeen heti hän pantakoon itkemään kaihojansa yöhön ja kuutamoon."
Ja juuri tuo tahallinen leikin ymmärtämättömyys tuntui Esasta niin auttamattomalta, että häntä uudelleen omituisesti herpaisi. Lamaavan arkuuden valtaamana piilousi hän joutuin puitten varjoon metsään. Sinne päästyään heti ajatteli jonkinlaisella riemulla: jos ne tulisivat tänne, voisin helposti paeta, juosta heidän edellään, juonissani, kiusallakin.
Päivän Sana
Muut Etsivät