Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Pynnölän vävy, jonka nimi on Taavetti!" "Entäs vävyn perästä?" "Tietysti Pynnölän isäntä, mikäs tuosta muuta on tulla?" "Mitäs sinä, Olli, sanot, kun Mari aina vaan puhuu!" "Minä myötään aina, kun kuulen totta puhuttavan!" "Oletkos sinä, Olli, kuullut koskaan vasikan nahkoja saatavan?" "Olenhan minä kuullut niitä viime talven ajallakin useampia saadun, muun muassa Töyryn pohatta Heikinkin!"
Pidämme me, sanoi Taavetti ilman, että siinä oli yhtään uhmaa, mutta kuitenkin sellaisella tavalla, kuin hänellä olisi ollut jo taskussaan rahat, joilla aikoi maksaa sen viimeiseen penniin. Mäkitorppari lähti vihdoin kotimatkalle omituinen tunne rinnassaan. Ojan yli hypättyään katsahti taakseen, nauroiko Taavetti? Hänestä tuntui aivan kuin Taavetti olisi hänelle nauranut.
Oli juuri jo kaikki valmistettu sydänyölliseen jumalanpalvelukseen, ja lukkari-koulumestari kävi siellä vielä ympäri, vaksikynttilä kädessä, katsahtamassa valmistuksia. "Juoseppi, oletko täällä?" huusi Taavetti kirkkoon, niin että väkevästi kajahti. Lukkari, peljästynyt, pudotti kynttilän ja vastasi vapisten: "Täällä ei ole ketään muuta kuin minä. Mikästä on?"
"Ja tee minullekin!" kuului joukosta useampia ääniä. "Saahan tehdä; aikaahan tätä mökin miehellä on", arveli Taavetti ja meni kirkkoon. Palausmatkalla Taavetti kehui kosolta saaneensa tiu'un tilauksia. "Sitä vartenko sitä kirkossa käydäänkin, että tilauksia saamassa?" kysyi äiti. "No, täytyyhän köyhällä väliin olla yksi tie, kaksi asiaa", tuumi Taavetti.
Kaikkein vähimmän sen tarvitsee nälkää nähdä, joka osaa monenlaista tehdä. Jos ei yksi auta, auttaa toinen." Mitä olikaan Taavetti metsästä tuonut, mitä puita hänellä oli kuormassa pihalla, mihin tarkoitukseen hän niitä aikoi käyttää, siitä eivät tytöt suoraa saaneet. Aikoisiko hän ruveta huonetta rakentamaan, vai mitä hän niin suurilla puilla?
Haudalle pystytettiin pienoinen puuristi, johon painokirjaimilla oli piirretty sanat: "tässä lepää kellonsoittaja Taavetti Kaikusen Marjetta, joka kuoli viime torstai-iltana."
"No, sen tulla, sen tietää kaikki mailma, enhän minä ole Pynnölän Leenaa kosinut. Siinä kaikki, kun hän vaan kävi minua hoitamassa sairauteni aikana." "Siinäpä se juuri onkin asia", sanoi Mari. Taavetti jäi puhumattomaksi.
He löivät nyt leikiksi koko asian ja tunnustivat valittaneensa aivan turhaa. Taavetti ja Leena työskentelivät puinensa puutarhassa, jonka olivat laittaneet akkunan alle. "Ei tästä tänä kesänä tule mitään, vaan jos eletään, vasta ensi kesänä!" sanoi Leena. "Kunhan ollaan toimessa, kylläpä hänestä kerran hyvä tulee!" vastasi Taavetti.
Jokapäivä kertoo hän jonkun älykkään lauseen vähältä Juosepilta. Taavetti ei aavista, paitsi rehellisyyttänsä muuten, valehtelevansa lapselta monta lausetta, jota ei ole puhunut.
"Oletko kymmenenvuotisesta torpparina ollut? Sepä on hauskaa, se on oivallista tuo!" "Kyllä kait mestari myöntyy ottamaan tämän nuoren miehen, niin minä alan lähteä kotiin päin?" arveli kauppias. "Kyllä, kyllä, jääköön poika tänne!" "Hyvästi sitten!" "Hyvästi, hyvästi!" "Kas niin! Mikäs nimes onkaan? Nyt sinä olet meidän miehiä." "Taavetti minun nimeni on." "Vai Taavetti!