United States or Senegal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mitä hän oli mahtanut kärsiä, miten itkeä ja surra minua samalla ajatellessaan. Eikä hän taaskaan voinut käsittää, miten hän ei jo ennen ollut tullut siitä selville ja miten hän vielä aivan äsken oli voinut epäillä hänen tunteittensa todellisuutta. Millä voimalla, millä hillittömällä intohimolla ne olivatkaan purkautuneet hänen rinnastaan!
Laskettiin kiviriippa tuttuun paikkaan, kiinnitettiin koho, heitettiin verkot, pantiin vielä toinen kiviriippa, kiinnitettiin siihen jadan toinen pää eikä taaskaan sitä tehtäessä puhuttu sanaakaan ... kumpainenkin tiesi tehtävänsä. Saa nähdä, mitä antaa ... vaiko ei antane mitään. Miksei antaisi? Kun on jo antanut niin paljon. Eihän tiedä.
Silloinpa hänen juuri olisi pitänytkin ... ja niin kömpelön näköinen kuin hän vielä on ... saa nähdä, joutuuko hän koskaan edes naimisiin... No mutta, hyvä isä, vielähän sitä nyt ennättää... Isä ei taaskaan siihen virkkanut mitään. Oli kauan aikaa vaiti. Sitten kääntyi seinään päin, ryki vähän ja nukkui.
Keskemmällä oli siinä huutomerkki erään lauseen perässä. Siellä ne siis jotain kummastelevat ja ivaavat. Kenties se on hyvinkin hauskaa! Ja Antti luki ne lauseet ja luki muutamia muitakin. Mutta taaskaan ei hän voinut pitää ajatuksiaan koossa. Hän ei ollut koko kesänä seurannut sanomalehtiä. Ja sitäpaitsi hänen täytyi tunnustaa itselleen, ettei hän ole oikein selvillä kieliriidasta.
Ei hän ollut, oli mennyt kirkolle jo tänä aamuna, ei ollut kotosalla muita kuin vanha emäntä. Entä sitten? kysyi hän peitteensä sisästä vähän ivallisesti, kun en taaskaan saanut sen enempää selvitetyksi. En ollut vielä koskaan tätä ennen suudellut ketään naista. Mutta minä olin sitä jo kauan haaveksinut ja kuvitellut. Hain käsiini hänen päänsä ja kumarruin häntä kohden.
Ei, ei, älkää lähtekö, sanoi Henrik: minä lähden. Ja hän noustessaan pidätti kädellään tyttöä, ja rupesi itse panemaan päällystakkia ylleen. Niinkuin sanottu, enhän minä tarkoita avioliittoa, sanoi hän uudestaan, vaan että päättäisitte molemmat, ettei kenenkään muun kanssa. Ei mitään muuta. Sitten olisi parempi koetti tohtori sanoa, mutta hytkytyksiltä ei taaskaan voinut.
Hän ei enää voinut ajatella mitään, vaan oli kokonansa antautunut tuon suloisesti uuvuttavan tunteen valtaan, joka ehkä ennusti ijäistä rauhaa. Silloin kuului tuolta alempaa selvää ihmisääntä. Iska heristi korviaan. Todella siellä ruikutti pieni lapsi. Nyt kuului se selvään sanovan: "äiti anna nyt sitä leipää". Sitte ei kuulunut taaskaan mitään.
Soisalo ei taaskaan nähnyt mitään vastaväittämisen aihetta. Mutta hän kiinnitti huomiota siihen, ettei hänen ystävänsä mennyt puhelimeen eikä millään muullakaan tavalla näyttänyt välittävän ilmoittaa kotiinsa uuden päivällisvieraan saapumisesta. Noh, olenhan minä siksi tuttu talossa, lohdutteli hän itseään. Teen vain anteeksipyynnön rouvalle ja Antti saa hoitaa loput.
»Mutta sitten ei taaskaan tarvitse muuta kuin kerran joutua syrjäisempään nurkkaan, johonkin noista monista kahviloista, yksikseen pienen pöydän ääreen. Melu keskeltä näyttelykenttää tunkee tänne heikosti, ja valo sieltä näkyy vain heijastuksena puitten latvain yli.
Kun ei hän harjoittanut mitään kauppaa, otti mummo hänet vastaan ja kysyi sitten: "'Nastjenka, onko vuokralaisesi vanha vai nuori? "Minä en tahtonut valehdella. Sanoin ettei hän ollut juuri nuori eikä mikään vanhuskaan. "'Ja miellyttävän näköinen? kysyi mummo. "Taaskaan en tahtonut valehdella. 'Niin, miellyttävän näköinen, mummo! Sitten sanoi mummo: "'Voi, onnettomuutta, onnettomuutta!