Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Julkiset esiytymiset näyttävät aina olleen Mériméelle raskaita taakkoja. Sitä osottaa mielestäni se melkeinpä lapsellinen ilo, millä hän aina kertoo ystävilleen näistä tärkeistä tapahtumista.
Ystävien tulisi kertoa huolensa toisilleen ja kantaa toistensa taakkoja. Etkö sinä voinut auttaa häntä, Fede?" Nyt kerroin hänelle miten olin menettänyt sijapaikkani, toista sijaan saamatta, ett'en saanut tarpeeksi työtä elättääkseni itseäni, ja miten täti Moes oli kiusannut minua valitusvirsillään. Kor kuunteli murheellisen näköisenä.
Et vähintäkään, sitä vastoin tunnen itseni melkein virkeämmäksi, ja minun iloni onkin juuri keventää toisten taakkoja, jos vain suinkin voin. Ah niin, armas kummitätini, toisinaan näyttääkin minusta kuin jos muiden ihmisten murheet sinut aivan maahan painaisivat. Erehdys, erehdys, mutta murheet sikseen, sinä mainitsit juuri vanhasta Biinasta! Niin, se raukka kun on taittanut jalkansa iljanteella.
Sua syleilen, ankara aava, Meri väikkyvä uinuvakin, Miten oot minut raittihiks saava, Sen tunnen jo ytimihin. Ja siks läpi kuulean pinnan Haen armahan aartehes niin; Leväriutoilta kristallilinnan Ma sukellan terveyttä kiin. Mua huuhtele, suolallas kasta, Nuor rintani voimista vain, Niin yltyvin harmin ma vasta Luon taakkoja luotani ain.
Mutta sensijaan että he olisivat auttaneet toisiaan toistensa taakkoja kantamaan, he voivat kiusata toisensa kuoliaaksi milloin vihasta, milloin rakkaudesta. Myöskin ystävyys saattoi heitä jonkun verran vangita, mutta ei niin paljon. Mielestäni se läheni heillä enimmän sitä tunnetta, jota itse tunsin heitä kohtaan. Hekin näyttivät tuntevan minua kohtaan jotakin samantapaista.
Kaukana et isäsi huoneesta ollut, koska ummistuivat emos silmät; sillä tekosi hirveä kaikki tiedän ja tyttärensä vimman kuolo olivat taakkoja, joita lempeä sydämmensä ei kestänyt. Hän kuoli; mutta koska vieressänsä vaikeroitsimme minä ja sisaresi Kelmä, niin metsäpuukollaan isäsi kurkkunsa puhkaisi, ja päätetyt olit Kalervon päivät. KULLERVO. Nyt siis Kelmän vuoro?
Ja päivä koittaisi jälleen ja minä tapaisin jälleen paljon ihmisiä ja minun täytyisi ruveta toisten taakkoja kantamaan? Ei, se ei voinut olla elämän tarkoitus! ajattelin. Mutta mikä? Minä mietin ja mietin, enkä saanut selville sitä. Mutta minä olin varma siitä, että elämä, joka ei ikinä toistanut itseään, oli kyllä päästävä minut tästäkin pälkähästä.
Oikein sääli oli nähdä tuota ihanata, hienoa naista tekemässä rotevan palvelian töitä, kantamassa taakkoja, joiden alla hän miltei uupunut, niin, joiden alla hän olisi uupunut, ellei Kaarlo kornetti olisi tullut nostamaan taakkaa omille hartioillensa. Hänen tulonsa tuotti monta muutosta Herminalle.
Voimaa, ripeyttä oli joka liikkeessä, pää oli itsetietoisesti kenossa, ja selkä oli suora kuin sotilaan silloinkin, kun hän nosti raskaalta näyttäviä taakkoja. Katselin ihaillen ja kateellisena. Siinäpä taitoa kysytään, kun voi kantaa raskaitakin taakkoja, niin ettei sitä kukaan huomaa.
Karhunkaato oli toimitettu aito suomalaisella tavalla, joka oli esi-isiltä peritty ja on ollut käytännössä vielä viime aikoihin asti. Ei kumpikaan miehistä ajatellut tehneensä mitään erinomaista. He ajattelivat vain jäljellä olevaa työtä, ja ryhtyivät siihen heti käsiksi. Nahka nyljettiin, ruumis paloiteltiin ja sitten tehtiin niin suuria taakkoja kuin kumpikin arveli jaksavansa kantaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät