Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. toukokuuta 2025
Sen ainaki olen kuullut, että hän jo viime talvena on entisellä innolla ottanut osaa kaikenlaisiin talon toimiin. Noihin rakkaisin muistelmiin kerran päästyäni, olisin kentiesi kuinka kauan virunut tuossa Oulujoen törmällä, lähellä Koivikon maanviljelyskoulun ala-opettajan huoneusta, ellei eräs oppikumppanini olisi nimeäni huudahtamalla herättänyt minut.
Mökki itse oli ylempänä törmällä. Siinä oli kaksi tupaa ja kamaripöksä porstuan perässä. Sauna sijaitsi kivenheiton päässä edellisestä pienen metsäjärven rannalla, jota Kuikkalammeksi sanottiin. Maanviljelys ei mökissä menestynyt.
Rauhala oli vähäisellä mäen törmällä likellä lahtea, jota outo olisi helposti voinut luulla lammeksi, sillä salmi, joka vei Kallaveden väljille vesille, peittyi tykkänään lehtipuitten suojaan. Saman lahden pohjukasta näkyi Ristolan torppa. Tyven ja ihana oli tämä lahdelma.
»Eikö käy?» oli Kusti yhä kellonsa puolesta. »Tää on käynyt...» »Ikänsä ja viisi päivää», jatkoi Liisa. »Mene...» tokasi Kusti. Liisa läksikin nauraen ja löi Katria kylkeen: »tule!» Yhdessä astuivat he sitten miesjoukkoon, mikä istui ylempänä törmällä. Siellä istui Liisan isä ja Katrin sulhanenkin tuumimassa asioita, minkä mitäkin.
Siinä pitää varoa, ettei Koivukoskeen ala niellä ja ettei kiville sorru rannan puolella. »Olisihan tuo soma laskea kerran nääkin kosket», ajatteli lopuksi Jussi, istuessaan törmällä ja katsellessaan koskelle. »Mistä se tää mies on?» kysyi joku Jussilta, seisahduttuaan hänen luokseen. »Olenpahan Kuhmosta. Mistä sinä olet?» kysyi Jussi takaisin.
Venäläinen yliesikunta oli, niinkuin kerrottiin, koossa Vihkakannassa, joka oli suurimpia taloja Vaajasalolla ja asemansa puolesta korkeimmalla törmällä. Seutu lähinnä taloa oli varsin metsätön, joten taloa oli vihollisen vaarallinen lähestyä. Sentähden juuri oli venäläinen esikunta tänne asettanutkin kokouspaikkansa.
Pari viikkoa hän makaili kotonaan synkkänä ja vähäpuheisena. Mutta sittenkun voimia karttui, souti hän Nuottaniemeen, jossa lauttojen lasku oli parhaillaan. Hän istui törmällä, katsellen alas suvantoon. Koskenalustan veljekset puuhasivat siellä, vuoroin perämiehinä koskelle lähtien.
»Tuossa se on se horisontti», viittasi Kusti tornia. »Sen jälkeen se minun kelloni käypi.» Kusti katsoi kelloaan. Sitten siinä törmällä istuttiin ja ryypättiin ja Kusti kehui kelloaan. Ruvettiin hankaamaan vaihtokauppaa ja tulikin vihdoin kaupat. Kusti lupasi pitää harjakaiset ja siinä aikeessa lähdettiin narikkaan, missä sai kahvia.
Kuusen yläpuolella oli törmällä vesilätäkkö, jonka veden ainoastaan kapea ja matala kivireuna esti tyhjentymästä jokeen. Tuohiropposella rupesin ammentamaan vettä sulun yli ja pian kuulin äänestä, ettei koti ollut enää poikasille mieluisa. Niitten oli pian pakko nousta kuivemmalle paikalle, josta helposti sain ne käsiini.
Minä olen ja elän Kihovauhkosena pitkät päivät, sukellan aitan alle ja tulen toiselta puolelta ylös. Seison yksin törmällä, avopäin ja paljain jaloin, ja katselen alas rantaan. On kielletty menemästä yksin, mutta minun tekisi taas kovin mieleni sinne, heittämään voileipiä ja munalukkoja. Törmän alla on sauna ja sitä vastapäätä korkea, tiuha pisteaita, josta ei pääse yli eikä läpi.
Päivän Sana
Muut Etsivät