Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Ylioppilas otti taskustaan pienen paperiin käärityn kirjan. Aino otti sen ja kiitti. "Niin, nyt sanon siis teille jäähyväiset täksi kerraksi", sanoi Erkki pysähtyen, "minä menen tännepäin", ja sen sanottuaan lähti hän pois. "Uh, tuo ikävä ylioppilas, miks'ei hän anna minun kulkea rauhassa", ajatteli Aino hänen erottuansa. "Minä puhuin varmaankin hyvin tyhmästi", ja sitten kiiruhti hän kotiinsa.
Siellä on joku purje tulossa tännepäin. Kalle meni noutamaan kiikaria, ja he jouduttautuivat kaikki kiikarikalliolle. Pian kävi selville, että se oli heidän venheensä, joka palasi kaupungista.
Kyllä kai se olisi varminta; hän jo tarttui vitsakseen, joka hänellä oli kelkan jukkona, ja oli lähtemäisillään, kun joku kuului huutavan: "Tännepäin, tätä tietä! Tule pois vain!" ja hänen luokseen tuli vanha mies, joka puhui edelleen: "Oletpa muukalainen täällä, sinä suomalainen, näen mä; mitä asiaa sinulla on?" "Tahtoisin puhua herttualle saadakseni rakennussetelin, jos se olisi mahdollista."
Onpa ollut ikäänkuin taivaan lahja, että tämä talo on säästynyt tähän saakka, mutta nyt puhutaan peloittavia kertomuksia siitä joukosta, joka nyt marssii tännepäin, ja vastarinta näyttää turhalta, sittekuin koko maa on vihollisen vallassa. Mutta ehkä olisi parasta, että armollinen rouva ja neidet lähtisivät täältä, siksi kuin ne ovat kulkeneet tästä ohitse."
Minä kuin nuoli niitä hakemaan mutta, kun tulen takaisin, on juna jo liikkeellä. No, sinä taivaan tapernaakkeli, tässä ei aikaa pitkään ajattelemiseen! Kaksi askelta taaksepäin ensin, sitten hyppäys, ja heissan! ylös pääsin, vaikka löin pääni vaunun kulmaan että kolahti oikein, ha, ha! Mutta mitä niistä! Sanokaa nyt, mitä tännepäin kuuluu.
Hän tulikin jokseenkin lähelle, vaan ei voinut lähemmä tunkeutua syystä, että hän kuuli hiljaisen naisäänen lausuvan; "ken tuolla puiden varjossa hiljaa tännepäin hiipivä lienee?" ja samassa kumpaisetkin mättäällä istujat nousivat ylös ja lähtivät kulkemaan maantielle. "Tässä on sopiva väijyinpaikka.
Pikarillisen viiniä minä mielelläni tyhjennän terveydeksesi, mutta syömään en saata jäädä, koska olen palveluksessa." "Minkätähden ei lähetetty orjaa tuomaan kirjettä, vaan annettiin se sinulle?" "En tiedä, herra. Ehkä siksi, että minut lähetettiin muillekin asioille tännepäin." "Minä tiedän," sanoi Petronius, "ne koskevat kristittyjä." "Niin, herra."
"Tännepäin tulee kaksi miestä," virkkoi hän. "Vai niin, ja tähän aikaan päivästä?" sanoi äiti, ja hänkin läheni akkunata. Molemmat katsoivat ulos hyvän aikaa. "Isä, keitähän ne lie?" lausui Karina viimein. "En tiedä," vastasi Guttorm, ja he seisoivat katsellen. "Minun on mahdoton käsittää," sanoi vaimo. "Niin minunkin," lisäsi Guttorm. Miehet lähenivät.
Lähdin talosta hakemaan nostajia, niin sillaikaa oli kuollut, vaikka me aivan juosten tulimme, sanoi Mooses alakuloisesti. Sen kuultuaan isäntä pyörähti ulos, meni vierashuoneeseen ja sanoi eläinlääkärille: »Se on kuollut. Kolmisen virstaa kuuluu vain päässeen Jyskylästä tännepäin. Turhaa oli vielä muun pahan lisäksi, että vaivasin teitä tänne.»
Kerttu oli äsken palannut kirkkomaalta; hän oli tavannut tohtoria ja kuullut nuoren emäntänsä sairastumisesta. Sydämmensä painosti. "Täti, isäntä tulee tännepäin, on parasta että menette sisään." "Kiitos, Kirsti, että minua varoitit!" "Kerttu!" Kerttu vapisi; jokohan hän syyttäisi häntä tästäkin. "Kerttu, vaimoni on kipeä, saatatko antaa minulle anteeksi tahdotko unohtaa?" "Saanko palata?
Päivän Sana
Muut Etsivät