Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Mutta yht'äkkiä hän taas kysäisi: Kun on tultu noista asioista puhelemaan, niin ette ehkä, herra maisteri, panne pahaksenne, jos kysyn, mikä teille on mahtanut antaa aihetta herätykseenne ja miten olette tullut yhteyteen Vapahtajanne kanssa? Mitäs minä taas siitäkään tiesin! Mikä ongelma mahtoi taas olla tämäkin?
Eihän tässä oikeastaan ollutkaan esillä mitään muuta kuin kaikkialla tavalliset asiat: anopin ja miniän väliset suhteet, joista hän oli niin paljon ennen kuullut ja lukenut. Siis tämäkin todella oli "pienen pieni osa"! Tämä ajatus tuntui ikäänkuin arvostelevan myöskin mammaa, ja sitä Henrik ei ollut vielä ikänään tehnyt.
Sitä todistaa tämäkin tarina, jossa se niin suloisella surumielisyydellä laskee leikkiä omasta köyhyydestään: "Huhtikuussa kultarinta-kerttu ja hippi-kerttunen tapasivat toisensa metsässä ja rupesivat toisensa voimista ja aikaan-tuloa kyselemään. " Onhan sitä nyt sentähden hiljakseen meneskelty, sanoi kultarinta-kerttu; minä olen viettänyt hyvää talvea.
Lopulta ei tupaan jäänyt muita kuin Aapo ja Tuomas, joka tämäkin, kopistettuaan »kahvit» piipustaan, alkoi haukotellen hakea nuttuaan naulasta. Mutta Aapo liikautti itseään lasin kohdalle ja kysäisi: Joko sitä aiotte levolle mennä? Jopahan se lie makuunkin aika vanhaa enemmän nukuttaa kuin nuoria, ja jopa näkyvät pojatkin täältä urjenneen. No, enhän saa nutustani selvää, mihinkähän sen paninkaan.
Hän muisti samassa erään pienen tapauksen pappilan verannassa, kun pastori Ståhle nuori apulainen kohteliaasti riensi neiti Friskin luo päällysvaatetta auttamaan hänelle, vaan neiti Frisk karkoitti hänet sanomalla karskisti: »Kiitos, minä autan kernaimmin itse itseäni». Tämäkin seikka hänestä todisti seminaarilaisten vahvaa itsenäisyystunnetta ja hän ajatteli kuinka luonnolliselta hänestä oli tuntunut seurustella toverillisesti neiti Friskin ja naapuripitäjän opettajattaren kanssa, jonka leikkotukka ja silmälasit aina muistuttivat hänelle luokkatoveria koulussa.
Semmoisia kärsimyksen merkkejä ei oltu hänessä ennen nähty. Kenraali hämmästyi; meneekö tämäkin hautaan! Hän asettui vuoteen viereen ja sanoi tyynesti ilman mitään moitteen vivahdustakaan: Ymmärrän, sinä uskot samaa kuin muut, mutta minä olen syytön. Syytön!? toisti Sprengtport, ilon sävel äänessä. Oi, todista se! Ja sitä vaadit sinä, jota oma väkesi on kavaltanut.
Kuinka voin moittia häntä siitä, että omaa etuansa katsoi? Hän, näet, ei koskaan ollut oppinut, että Jumala hänestä huolta pitää. Menin holhouskartanoon Fedelle kertomaan tätä odottamatonta kohtausta. Tämäkin pieni koti, joka ennen aina näytti niin valoisalta ja hauskalta, oli nyt pimeä ja kolkko. Rouva Moes oli kärsimätön ja äreä.
Mutta minun oli mahdoton enään peräytyä ja muuttaa päätöstäni. Siis hyvästi jäi tämäkin muutaman päivän kestänyt suloinen nuoruuteni unelma!
Anna runsaasti, hyvä Kaleb, anna runsaasti; Kananealaisten saaliit eivät ole enää meidän hallussamme, vaan kuitenkin on Herra vielä meidän Jumalamme, ja lopulta tämäkin päivä on suuri päivä Israelille. Ja, Kaleb, Kaleb, ilmoita minun sukulaiselleni, David Alroy'lle, että minä tahtoisin puhutella häntä." "Minä teen kaikki viipymättä, hyvä isäntäni!
Pahan hengen ukko ... kun sen nyt siihen viskasi ihan kesken kaikista parasta kohtaa. No ... joko nyt uskot? No katso tuota pakanaa ... tuota pahennuksen hyväkästä... Ja tämäkin jumalisen Koikaleen tyttö vielä heittäytyy hylyn kelkkaan!... Tämän köyhän myllärin rekeen. Taas sinä et älyä ... taas sinä Myrkky et asiaa älyä. Mitä et älyä?
Päivän Sana
Muut Etsivät