United States or Bhutan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tyttö tutki isänsä rintaa, sydän oli herennyt sykkimästä; hän suuteli vaienneita huulia, hengitys oli tauonnut; tyttö katsoi isänsä puoleksi suljettuihin silmiin, niiden loisto oli sammunut. Minä olin nuori upsieri; tämä kohtaus liikutti minua syvästi. Kuin Adelaide näki isänsä kuolleeksi, syöksi hän syliini sanoen: 'Heikkilä!
Hän laski kätensä koskettimille ja mitä kauneimpia säveliä tulvaili esiin hänen taitavien sormiensa alta; minun sydämeni lakkasi sykkimästä, niin hämmästyin, "Ja isänne horjuessa satulassa ja kadottaessa maineensa, kerrotte te käsittämättömän viattomasti hänen suoraan syntyneen juutalaisesta; se heittää hänet tykkänään maahan!"
Sydämeni lakkasi sykkimästä... Asja, sanoin minä tuskin kuuluvasti... Hän nosti hitaasti päätänsä ja loi silmänsä minuun... Oi lempivän naisen katsetta, kuka sitä voi kuvata? Ne rukoilivat, nuot silmät, ne kysyivät, ilmaisivat luottamusta, nöyryyttä... Minä en voinut vastustaa niiden lumousvoimaa.
"Hyvä ja silmätkin täytyy meidän joksikin aikaa sulkea pimeään huoneesen, huomaan minä," vastasi lääkäri. "Vaiti, vaiti tiedättekö minun tässä kohdassa olevan aran ja te voitte saada minut peljästymään!" Sydämeni lakkasi sykkimästä jos hän tulisi sokeaksi? Minä luulin, ett'ei niin suuri tuska eikä kurjuus koskaan voisi kohdata ihmissydäntä kuin mitä tänään olin saanut kokea.
Hän se on, se spiritisti, josta minun vaimoni on kirjoitellut. Ja se mies tahtoo, että me muuttaisimme Pietariin. Erikin sydän oli pysähtyä sykkimästä, niin hän vihastui tuosta ajatuksesta. Kuinka onnellinen sattuma, että päätin lähteä tälle matkalle. Ja kuitenkin Helena, hänen Helenansa, jo se ajatuskin on minulle arvoton, sanoo hän, sitä vastustaen. Mutta mitkään vastalauseet eivät tässä auta. Siitä koitui hänelle hirmuinen yö. Vasta aamun tullen asettui hänen levottomuutensa ja hän nukkui pariksi tunniksi. Viimein tuli päivä harmaana ja värittömänä. Horn katsahti ulos, silmät vielä unisina.
Saattaisiko enää koko siirtokunta antaa mulle Karel'in jykevän kouran puristusta, tai hymyillä minulle niinkuin tuo vilkas Henrik naurahti Englantilaista Willeä? Ei milloinkaan. Nuo karkeat, mutta uskolliset ja jalot sydämet olivat ikuiseksi laanneet sykkimästä.
Hän aivan jäykkeni, sillä cubiculumin kynnyksellä näki hän Ursuksen jättiläishahmon. Hän tunsi kiireestä kantapäähän asti jäähtyvänsä jääkylmäksi, sydän lakkasi sykkimästä, ja koko ruumista puistatti... Aluksi ei hän saanut sanaa suustaan, hänen hampaansa kalisivat, ja kun hän vihdoin pääsi ääneen, oli hänen puheensa kuin ulvontaa. "Syra! en ole kotona ... en tunne ... tätä ... kelpo miestä..."
Niin kului tuskallisia viikkoja, kunnes muutamana toukokuun kirkkaana päivänä Knuut tuli kotia ja päivällispöydässä hyvin välinpitämättömästi kertoi, että »nyt hän on maisteri». Hiljasta tuntui, että sydämensä lakkasi sykkimästä.
Ja hän seisovi hetken siinä, tuli silmistä tuikahtaa, sydän taukovi sykkimästä, povi synkästi huo'ahtaa, kuni hurja hän painaltaapi rinnoillehen lapsostaan, ja syöksyvi syksyn yössä vesihyrskyyn vahtaavaan.
Mutta heidän sydämensä ikäänkuin lakkasivat sykkimästä, sillä he tunsivat, että hänen silmänsä näkevät jotakin, jota eivät heidän kuolevaiset silmänsä taida nähdä. Apostolin kasvot olivat muuttuneet todella ja käyneet säteilevän kirkkaiksi.