Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Tämmöisiä mietteitä oli hänellä mieli täynnä, kun hänen avatessaan huoneensa ovea, se, joka oli rakkain hänen sydämelleen, vaan jota hän vähimmin kaikista oli arvannut saavansa nähdä, tuossa ilmautui hänen eteensä ja kaatui hänen syliinsä. Riemastus, hämmästys ja säikähdys eivät kuitenkaan vieneet Heikiltä sitä neuvokkaisuutta, jota tämä hetki vaati.
Kävi todella niin kuin olin luullut; sillä vasta arveluttavan pitkän vaitiolon jälkeen vaimoni äkkiä tuli luokseni sanoen, että minun paras ystäväni tietysti on hänenkin sydämelleen rakas. Ja siitä hetkestä asti ei kukaan voinut olla innokkaampi kuin hän.
Mies tuli soihtu kädessä portista ulos, kulki yli pihan ja saapui huoneeseen. Hän oli vanha vanginvartija. "Mitä nyt? Puhu", huudahti Rautgundis nousten istualtaan ja rientäen etuhuoneeseen. "Kärsivällisyyttä kärsivällisyyttä! Salli minun ensin panna soihtu pois käsistäni. Kas niin! Mitäkö? Hän on juonut. Se teki hänelle hyvää." Rautgundis painoi kätensä sykkivälle sydämelleen.
Kuinka hänen silmänsä säteilevät! Kuinka hän välistä lankeaa polvilleen, nousee jälleen ylös, kohottaa käsivartensa, ristii kätensä, vie ne taas sydämelleen, aina kasvavassa runollisessa haltioitumisessa ja kauneushurmiossa! Kirkon ja kristillisen uskontunnustuksen kanssa hänellä näyttää olevan tällä hetkellä verrattain vähän tekemistä. Kauneuden uskontoa hän kuuluttaa.
Hänen hyvästiä heittäessään oli Olavi huomaavinaan, että pastori olisi tahtonut suudella rouvaansa, mutta tämä esti sen jäykistämällä kätensä ja katsomalla hänestä pois. Pastori ei sitä näyttänyt sen enemmän sydämelleen panevan, sillä kun hän tuli Olavin kättä puristamaan, sanoi hän leikillisesti: Pidä sinä nyt, veli, huolta tuosta minun muijastani ja aja hänet koreasti kotiinsa.
Kätensä sydämelleen painaen voivat nämä kolme harvinaisen jaloa ihmistä sanoa toisilleen, että he neljäntoista myrskyisen vuoden kuluessa eivät hetkiseksikään olleet luopuneet velvollisuudestaan, rakkaudestaan ja muistoistaan! Kustaa Bertelsköld oli värväystensä tähden pakotettu viipymään Tukholmassa.
Tässä, tässä", lisäsi hän laskien kätensä sydämelleen, "tässä tunnen sen, toiveitteni tämänpäiväinen pettyminen on mato, se kalvaa jo sydäntäni eikä se lakkaa ennen, kuin saa hävityksen työn lopetetuksi. Vaimo raukka! Poloinen poika raukkani!"
Hänen kulmakarvansa vetäytyivät kokoon ja hän laski salaa nyrkkiin puristetun kätensä sykkivälle sydämelleen. Eräänä kuumana heinäkuun yönä oli Camilla kauan ollut valveilla ristiriitaisten ajatustensa ahdistamana. Vasta aamupuolella hän vaipui levottomaan uneen. Pahat unet vaivasivat häntä. Hänestä tuntui, että hänen makuukammionsa katto korkokuvineen painui hänen päällensä.
Hänen huulensa vävähtelivät, ratkaiseva sana näytti olevan pääsemäisillään, mutta ennenkuin hän oli ennättänyt sen lausua, oli kuin joku kauhea muiston puuska olisi häneen iskenyt, ja painaen molemmat kädet sydämelleen vaipui hän hervottomana laattiaan isänsä eteen, ja kätki kasvonsa hänen polviinsa.
Päivän Sana
Muut Etsivät