Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. lokakuuta 2025
Troussecaille kiirehti sanomaan. "Entä sinä?" herttua kysyi Fritz'iltä. Hänen molempien ystäviensä huulet ja silmäys häntä kehoittivat valehtelemaan. Hän sitä ei tahtonut, ei edes henkensä uhalla. Hän vastasi ylpeästi: "Sveitsiläinen!" "No, sitten! niinkuin muutkin. Olen sen sanonut, ei ainoakaan ole pääsevä. Pian vaan, köysi tänne!" "Armoa, teidän ylhäisyytenne! hän on vain lapsi!" "Mies!"
Mutta sanokaa, mitä tuolla ylhäällä, Vaux-Marcus'in linnassa tapahtuu?" Tuskin runoilija oli ehtinyt kääntää silmänsä sinnepäin, niin hän huudahti: "Kah! Burgundin suuri lippu kaatuu, eräs toinen nousee sen sijaan." "Bern'in lippuko?" "En voi eroittaa. Varmaankin joku Sveitsiläinen lippu." "Oi! siinä he vihdoinkin ovat!" Fritz ei ollut erehtynyt.
Näin puhuttuaan käänsi hän nuorelle aatelismiehelle selkänsä. Salin perällä oleva sveitsiläinen maisema nostettiin ylös, ja L'enfant jaunen esitys alkoi. Jos suosiollinen lukijani edellä kerrotusta on aavistanut, että uhkaavia pilviä kokoontui porvariskuninkaan harmaan pään ympärille, niin hän kenties ei ole arvannut aivan väärin.
Siinä se puutarhan ja metsien ympäröimänä kimalteli kuin kastehelmi heinikossa, milloin kuun, milloin auringon valossa. Minun siellä ollessani oli ihanat ilmat ja kuutamoöitä. Tekisi mieleni sanoa, että sieluni siellä hekumoitsi, niin hurmaavan kaunista oli kaikki. Kodissa, jossa asuin, ei sillä kertaa ollut muita vieraita kuin eräs sveitsiläinen herra ja minä.
Laivalla on muutamia sveitsiläisiä käsityöläisperheitä. Niiden lapset lauleskelevat sveitsiläisiä kansanlauluja kaksiäänisesti. Sveitsin vuorista ja muusta luonnosta on laulujen aihe. Muukin sveitsiläinen yleisö innostuu ja yhtyy lauluun. Erään laulun värssyt aina loppuvat sanoilla: "oi armas vuoristo, nyt hyväst' jää, nyt hyväst' jää!" Sanat ja sävel painuvat mieleemme.
Balzampleu! huudahti sveitsiläinen, joka saksalaisten erinomaisen runsaan kiroussana-varaston lisäksi oli ruvennut käyttämään myöskin ranskalaisia kiroussanoja. Mutta luultavaa on, sanoi ratsumies, että he nyt aamun tultua lähettävät miehiä panemaan vallinsarven uudestaan kuntoon. Se on kyllä uskottavaa, sanoi d'Artagnan. Hyvät herrat, minä lyön vetoa, huudahti Athos.
"Kumminkin olette aina Sveitsiläinen," sanoi Vendale seuraten häntä edes takasin silmillään. "Mistä minä sen tiedän?" vastasi hän lyhyesti ja seisahtui katsoen taakseen. "Jos sanon teille: kumminkin olette aina Englantilainen mistä sen tiedätte?" "Siitä, mitä olen lapsuudestani kuullut." "Niin, sen verran tiedän minäkin itsestäni." "Ja," lisäsi Vendale, "varhaimmista muistoistani."
Te olette varsin onnellinen, sanoi Athos, nousten istuimeltaan; jospa minäkin voisin sanoa samaa. En koskaan, toisti sveitsiläinen, ihastuneena siitä että semmoinen mies kuin Athos häntä kadehti, en koskaan, en milloinkaan! Kun d'Artagnan näki Athoksen nousevan seisovilleen, nousi hän myös, tarttui hänen käsivarteensa ja meni ulos hänen kanssansa.
Ahaa, niin, vetoa, kas niin! tokaisi sveitsiläinen. Mistä? kysyi ratsumies. Malttakaa, sanoi rakuuna, ruveten paistamaan hanheansa liedellä, minä rupean vetoon. Saakelin isäntä, tänne paistinpannu, ett'en menettäisi pisaraakaan tämän kelpo linnun rasvasta! Hän on oikeassa, sanoi sveitsiläinen, hanhenrasva on oivallista marjahillon kanssa. Kas niin, sanoi rakuuna, antakaapa kuulla vetonne.
Novitio oli kuuden-toista vanha, hän oli Sveitsiläinen, eikä tahtonut enää jättää kasvatus-isäänsä. "Matkaan siis!" runoilija huusi. "Pois sotaan! ja minä mukaan!" "Me mukaan!" oikaisi Troussecaille, joka jo seisoi hänen sivullansa. Ankara vihan ja koston huuto tukahutti kaikki muut äänet. Huuto oli Saint-Pierre'n asukasten, jotka jo järjestyivät Bartolomeon johdon alle.
Päivän Sana
Muut Etsivät