Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Sigrid, Alma, Liisi. Mistä tuo tauti on oikeastaan alkunsa saanut? Se on niin surkeaa ett'ei sitä jaksa kertoa. Henna on sen minulle kertonut. Se on tullut säikähtymisestä. Mistä niin voi yhdellä kerralla säikähtyä että tulee hulluksi? Jos on arka ja hienotunteinen niin voi. Niin! Muutamat tulevat hulluiksi, kun heidän tunteitaan loukataan. He eivät voi luontoaan muuttaa, kuin monet muut.
»Kas sinäkö, Hely, sieltä tulit. Ajattelin, kuka siellä kävi » »Niin minä, ja tässä on rahat», sanoi Hely ja laski ne pöydälle. »Kauan sain seisoa tänään, ennenkuin leivät ostettiin, mutta sitte vihdoin kuitenkin tuli joukko työmiehiä, jotka ottivat kaikki. Olin jo kovin levoton Maurista, mutta poika nukkui vielä. Kyllä on surkeaa, kun täytyy jättää lapsi yksin tuohon kylmään koppeloon.
Hän nosti tytön suoraksi, kääri hänet omaan nuttuunsa, saattoi häntä vähän matkaa tietä myöten ja käski häntä varhain seuraavana aamuna tulemaan takaisin sekä toivotti viimein hyvää yötä. Kuu loi kirkkaan valon kapealle polulle. Opettaja seisoi paikallaan ja katseli tuota pientä surkeaa olentoa, joka kipeillä jaloillaan tuskin voi astua teräville kiville.
Istui käskyä odottamatta ja nyyhki vyöliinaansa. »Surkeaa on köyhän elämä, minkä noittenkin raukkain. Viluissaan ja nälissään kyhjöttävät mökissään ja siihen kuolevatkin, jos ei jotakin neuvoa keksitä.» »Eikö heille antaisi apuaan köyhäinhoito?» arveli Viion leski. »Sieltä se on apu saatava. Eihän muuta keinoa ole. Mutta mikä hänessä lienee, että tuntuu niin mieltäkääntävälle tuo apu.
Seuraavana päivänä hän matkusti lymypaikkaansa Cannes'een, mistä hän kirjoittaa viimeisen kirjeensä (13 p. syyskuuta) ystävälleen Lontoossa pyytäen, että tämä tarjoisi apuansa maanpakolaiselle keisarinnalle, jonka pään ympärille vastoinkäymiset olivat hänen sanojensa mukaan antaneet "pyhyyden kehän" (auréole d'une sainte). Samana päivänä päivätty on niinikään hänen viimeinen kirjeensä rva Beaulaincourt'ille, jolle hän myöskin vaikeroipi isänmaansa surkeaa kohtaloa ja vihdoin todellakin liikuttavalla tavalla ja epäilemättä kyyneleet silmissä paljastaa sielunsa syvyyden: "J'ai toute ma vie cherché
Vanha Jaakko Worsemme on tätä nykyä hyvin sairas, ja, päättääkseni käynnistäni hänen luonansa muutamia päiviä sitten, en voi, paha kyllä, epäillä että hänen päivänsä ovat luetut; hänen avioliittonsa tuli hänelle, kuten ennustin, huonoksi onneksi, sillä, niinkuin arvattavasti tiedät, hänen vaimonsa on noita hengellisiä haaveksijoita, ja näiden muutamien vuosien kuluessa on hänen onnistunut, äitinsä ja tuon pyhän joukon avulla, siihen määrään turmella vanhaa Worseamme, ett'en tahdo tahrata tätä paperia kuvaamalla hänen surkeaa decadenceansa, vaan tahdon ennemmin, tukehduttamalla suruni ja harmini, pysyä ainoastaan käytännöllisissä asioissa.
Oli surkeaa, että niin oli, mutta sitä ei voinut auttaa, ja filosoofinen maailmankatsomus kielsi tuhlaamasta sääliväisyyttä asioihin, joita ei voitu muuttaa. Toinen seikka oli vielä omituisempi.
Hän ei kuitenkaan vastannut mitään, kumarsi vain tavalliseen syvään tapaansa ja poistui, ajatellen itsekseen: "Niin, kyllähän konsuli hyvää tarkottaa, mutta surkeaa sentään on, että niin reima mies on jo tullut uudestaan lapseksi eihän hän ole vielä viittäkymmentäkään".
Olin joutunut ihmisistä erilleni, nääntymään kultaläjäni ääreen, silti sitä sydämestäni rakastamatta, kirosin vain tuota kultaa, jonka tähden minulta oli elämän ilo kadonnut. Sitä surkeaa kohtaloani muilta ihmisiltä salassa pitäen, pelkäsin halvinta palvelijaani, sen ohessa kun häntä kadehdin; sillä hänellä oli varjo ja hän uskalsi mennä päivän paisteeseen.
"Katso, Mark, jokainen on lähinnä itseänsä, ja jos en minä olisi sitä tehnyt, niin olisi joku muu sen tehnyt." "Varmaan", sanoi Mark. "Minä olen myös siihen tyytyväinen, että asialla on loppu, sillä elämä, jota vietimme metsässä, oli tuiki surkeaa."
Päivän Sana
Muut Etsivät