Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
"Tarkoitan vainajien suremista. Kristittyjen ja pakanain välillä olevan eron pitäisi, jos jossain, olla tuntuva näitten välttämättömien tapahtumain sattuessa, jotka aika ajoin katkaisevat perherenkaan. Minusta olisi kristinuskon erityinen tehtävä vuodattaa toivoa tällaisten tapahtumien aikana.
Minun talooni tietysti! Sinunko taloosi...? Entä kuinka käy minun taloni silloin? Ei siitä suremista!... Onhan Sillankorvalla vastainen auttajansa ja ottajansa. Sillankorvallako ottajansa...? E-ei! Minä olen Sillankorvan emäntä!... eikä Sillankorvaa näistä käsistä hellitetä niin kauan kuin minä elän... Sillä mikä tänne kerran on juurtunut, sitä ei täältä enää irroiteta ja siirretä vieraaseen.
Kallelta minä kysyin. Itsehän sen tiennette. Ei, ei, ei oteta löytäjäisiäkään! Sitä minäkin! sanoi Söderlingska ponnistautuen ylös. Ja ovessa mennessään: Mitä kitkuttamisesta! Kun kerran antaa, niin antaa kaikki ... niin pääsette siitä rauhaan eikä ole sen enempää suremista eikä syntiensä sovittelemista! Voi, voi, äitikin tahtoo niin ... nyt puhalsi pyhä henki ensi kerran Saukkosaaren yli!
Sinä olet väärässä, hyvä ystäväni, sanoi Buckingham, ojentaen hänelle kätensä. Minä en tunne ketään miestä, joka ansaitsisi toisen suremista koko ikäkautta. Mutta jätä meidät nyt, minä pyydän. Parooni meni ulos nyyhkyttäen. Huoneesen jäi nyt vaan haavoitettu herttua, La Porte ja Patrik. Lääkäriä haettiin, vaan ei löydetty.
»Niin... Mitäpäs suremista siinä on, kun vielä voi mennä naimisiinkin tämän Kenosen lesken kanssa, niin saa entisen akkansakin.» »Voihan se vielä mennä», murisi siihen taas joku ääni. Ihalainen puhalteli vihaa. Eräs puolusti Kenosta, kertoen: »Ja ompelihan tämä Kenonen Anna Liisan paitaan pitsiäkin...» »Ompelihan tämä Kenonen!» ylisti toinenkin murina.
Sillä mitäs suremista siinä olisi ollutkaan, kun asia kerran näytti menevän näin hyvästi. Minä olin jo varma hänen rakkaudestansa. Avasin akkunani, pukeuduin yöpukuun ja istuin kauvan akkunan ääressä, antaen ajatusten ja katseeni harhailla yön lempeässä, äänettömässä hämyssä. Kaikki oli hiljaa. Silloin tällöin äänsi vain ruisrääkkä laihossa.
Saammehan nähdä, kuka voittaa, minä en ole enää lapsi." Vaikka itse oli niin puhunut itkemistä vastaan, valui häneltäkin kyynelet silmistä, mutta hän ne pian pyyhkäisi pois ja jatkoi: "Kas niin, heitetään huolet pois, mitä tässä onkaan suremista? Jos se on Jumalan tahto, mm saamme kuitenkin toinen toisemme.
Päivän Sana
Muut Etsivät