Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
"Nyt en siihenkään suostu, ehkä vasta", epäsi Sipo kärtyisästi. "Ylpeä Nevalainen, muista! Ropoa et antanut köyhälle akalle. Saatpa vielä enemmänkin antaa niille, jotka eivät apuasi tarvitse. Hahhahhaa! Malla tuntee tulevaisuudenkin, sen kohta saat nähdä." Noita meni. Hänen ilkeä naurunsa soi pitkän aikaa Sipon korvissa.
"Sentähden ennen kaikkea, että hän on laskenut toivonsa juuri meihin." "Niin, hän on laskenut toivonsa sinuun, mutta ei minuun." "Ethän siitä liene pahoillasi. Hänen ei sopinut kääntyä sinun puoleesi muuta kuin minun kauttani, senhän ymmärrät." "Olkoonpa niinkin. Mutta kaikessa tapauksessa en minä suostu siihen, että hän otetaan meille."
Olemme myyneet ruokavaroja teille ja kantaneet joka päivä viiniä leiriinne. Väkenne on saanut kuljeksia vapaasti missä ovat tahtoneet. Olemme kokoontuneet taisteluun teitä vastaan, jollette suostu polttamaan tara-taraanne tässä silmäimme edessä. Jos poltatte sen, niin menemme tiehemme ja olemme ystäviä kuten ennenkin."
"Mutta entä jollen minä siihen suostuisi?" "Suostu pois vain, sillä sinun täytyy lähteä mukaani." "Lähden, lähden, mutta omasta vapaasta tahdostani. Ei minua kukaan voi pakottaa, sillä olen vapaa mies ja kaupungin prefektin ystävä. Tietäjänä voin sitäpaitsi käyttää hyväkseni muitakin keinoja voin muuttaa ihmiset puiksi tai eläimiksi. Mutta lähden lähden!
VOUTI Ka, miks'ei totta olisi! OLAI Ette siis suostu vangitsemaan Panua? VOUTI En. Panu on hyvä mies. Veronsa maksaa, mainion komennon Karjalassa pitää, parhaat nahkat kuninkaalle toimittaa. OLAI Sitten minun täytyy valittaa piispalle ja jättää asia hänen edemmä ajettavakseen. VOUTI Valittakaa vaan minkä mielenne tekee! OLAI Eräs toinenkin asia on minun silloin ilmiannettava.
Ei heikkoon Pohja suostu, herraan yksin, mi tuntee voimans', siinä loisti hän, ja vapaat miehet seisoi järjestyksin ja valta, kuuliaisuus ystävyksin, ja riemuittiin, kun tiettiin *hänen* löytyvän. Hän purppurassa istui, hurmaajamme, ja valtikallaan tenhos: yhtenään nyt uudet riennot kasvoi kansanamme ja uudet kukat rautaperällään.
Rakas, kulta Aksel, muista, että minulla on vaan kaksi minuuttia. AKSEL. Niin, se on totta, se. SYLVI. Ellet sinä pitentäisi aikaa? AKSEL. Ei kuule SYLVI. Elä sitten edes vitkastele niin kauheasti, Aksel. No, mikä se ehto oli? AKSEL. Se vaan, että minä ensin saan tutkia kaikki nuo seitsemänkymmentä ja seitsemän asiaa, ennenkuin hyväksyn. SYLVI. Ehei, kas siihenpä minä en suostu.
Vai olisi minun, siksi, että ensi alussa annoin itseni vietellä, pitänyt ruveta sinun jalkavaimoksesi! Silloin olisin sinusta tahi ainakin penikastasi huolen pitänyt. Ajattelehan toki! Täytyyhän sinun siitä kuitenkin huoli pitää. Sinun lapsesihan se on! Vai täytyy! Todellako! Joll'et hyvällä suostu, niin pakoitan sinut siihen. Nyt loppuu kärsivällisyyteni! Ja minun myös!
HOFFMANN. Suuriko se olikaan? NEULANEN. Kaksikymmentä markkaa. HOFFMANN. Jaa, teillä oli vaikea tauti ja minä olen sen parantanut, siis molemmin puolin olemme kuitit. NEULANEN. Minä en tähän suostu. Kaupungin-voudin saatte niskaanne vielä tänäpäivänä. Hyvästi. HOFFMANN. Antaa tulla vaan! No mitäs te vielä odotatte? RIKKONEN. Minä odotan saatavaani. HOFFMANN. Turha vaiva. Minä en kuitenkaan maksa.
Hetken iltaa vain ol' istuskellut kylki honkaa vasten kyhjöttäin, tulta piippuun pannut, valitellut sodan käyvän suohon päin; sanoi miettineensä mielessään, millä saisi paon päättymään. Näinpä sanat sattui: »Enää suostu en mä opittua oppimaan. Kerran ennen pohjaan päin on juostu, juoksuss' ollaan uudestaan. Pako vain se kurja toivo jää, lempo tiesi, missä matkan pää.
Päivän Sana
Muut Etsivät