Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
"Käteni ovat sidotut", sanoi vartia. "Avaimet ovat vyölläni. Ota ne, ja minä näytän tietä." He astuivat rakennukseen. Galdus otti lampun. Muutamien askelten perästä vartia seisahtui yhden oven eteen. Vapisevalla kädellä Labeo avasi sen. Hän otti kynttilän ja Galdus jäi sotamiestä vartioimaan. Toinen oli jätetty ulkopuolelle. Kaikki oli hiljallaan, kun Labeo astui sisään.
Se oli valmistautunut kapinan varalle, ja niin monen upseerin murha antoi sille oikeutuksen kaikkeen siihen, mitä seurasi. Aivan kuin taikavoimalla neljäkymmentätuhatta sotamiestä vakinaista väkeä piiritti kapinalliset. Se oli ansa.
Neljä sotamiestä kantoi mäntyistä kirstua ja upseerin edellä kulkiessa kulki tämä hautajaissaatto linnan muurien portista ulos. Tämä oli ainoa sairas, jota toverien sallittiin vaalia; muut olivat kaikki saaneet avuttomina sairastaa ja kuolla.
Tykit paikoilleen saatuamme asetti komppaniamme päällikkö meidät etuvartioiksi, pitkin vuoren laidetta ja harjannetta muutamia satoja askelia mainitusta isosta eli pääpatterista. Ehtoolla pimeän tultua määräsi hän minun ja kaksi sotamiestä menemään tiedustusretkelle sotalinjamme vasemmalle sivustalle.
Ei kestänyt kauvan, ennenkuin he tapasivat erään sotamiehen, joka pientä palkkiota vastaan oli valmis heille näyttämään, missä Blücher seisoi. He tarttuivat nyt taasen toinen toisensa käsivarteen ja seurasivat sotamiestä. Joka kerta kuin heidän vastaansa tuli upseeri, seisahtui sotamies, katsoi upseeria suoraan silmiin ja kohotti oikean kätensä lakkinsa syrjälle.
"Kaikki aivan totta!" vastasi neekeri. "Nikolao vouti on aika konna. Hän menee Maron-neekerien luo, lupaa heille paljon kultaa, jos tulisivat ryöstämään; ilmoittaa heille, ett'ei siinä enää ole yhtäkään sotamiestä ja teki vaan yhden ehdon." "Mikä se oli?" kysyi Emmerich kiihkeästi. "Vangita, kiduttaa ja murhata valkoista nuorta herraa!" vastasi Herkules vakavasti.
"Kuolema Campobasso'lle!" kaikki Vallisilaiset huusivat. Samalla kuultiin tunturien torvien raikuvan. Se oli merkki. Yksi vielä, jota ei odotettukaan. Kaupunki oli valloitettu. Neljättä sataa Italialaista ja Savoijalaista aatelista, sekä lähes kaksi tuhatta sotamiestä peittivät katuja ruumiillansa. Muut pakenivat Rhône'n laaksoon, takaa-ajettuina, ahdistettuina joka taholta.
Minä olen kuninkaan kapteni Kola Ludowski, ja tämä Yrjö Eeronpoika, jonka olette saattaneet minun käsiini, on nyt minun wankini. Kuningas ja hänen korkea maaherransa Klaus Fleming palkitsewat teidän intonne." Anna hämmästyi. Hän weti kätensä pois Kolan kädestä ja tahtoi jälleen puristua kiinni Yrjöön. Mutta pari sotamiestä oliwat tarttuneet häneen ja riuhdaisseet hänet pois Annan käsistä.
Noita mahtavia kanta-isiä ja sukulaisia, joiden kuvat seinillä komeilevat. Ja viimein häntä itseään, tuota ylpeää naista, joka on tottunut käskemään valtakunnassa ensimäisenä aatelisrouvana. Luuletteko, että hänestä on mieluista näyttää köyhää, yksinkertaista sotamiestä ihmisille ja sanoa: tässä on minun poikani! Niin, te olette kyllä oikeassa. Minä olen köyhä ja yksinkertainen.
Tahdotko seurata minua Bayeriin, Marja, minun punertava mansikkamarjani? Tahdotko seurata sotamiestä? MARIANA. Moni tyttö ennen minua on ollut yhtä hullu ja iskenyt kouransa sotamiehen patruunataskuun. TIMOTEUS. Oivallista! Uljas tyttö, kelpo tyttö; mutta emäntäs, luulen, ei juuri kohtele sinua ansiotas mukaan. MARIANA. Saakeli ottakoon sen tattari-ämmän!
Päivän Sana
Muut Etsivät