Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Pysyn minä vielä alempanakin kuin ihmisten polvilla", ärähti Lippa takan äärestä. "Vai lihjaan, mitäs se Kalle täällä Maarian lauantain iltana hiihtoi sormusten ja kellon kanssa? Hääh? Tuollahan tuo käydä moksuttelee karsinaloukossa lasin poskessa, että tännekkin kuuluu", puuttui emäntäkin puheesen.
Mutta mepä emme tiedäkään, tokko Jumala on määrännyt juuri Sormusten lasten hoitoa sinun vartiopaikaksesi, rakas kummityttöni. Minä tiedän, että sinä olisit sen tehnyt mielelläsi, mutta me kuljemme toisinaan omia teitämme, vaikka kyllä luulottelemme kulkevamme Jumalan teitä, sanoi neuvoksetar lempeästi. Minun täytyy hyvinkin uskoa se, tuumihe Anna huoahtain.
Minä tapasin tänään tohtori Westerin kaupungilla ja hän tuumaili, että jos jokaisessa yhteiskunnassa olisi joitakuita hänen kaltaisiaan naisia, olisi asiat paljon paremmin maailmassa. Neuvoksetar nyökkäsi myöntävästi. Minä luulen, että tohtori tarkoitti äidin käyntiä Sormusten luona, sanoi Anna.
Rouva Montell oli heitä vastaanottamassa ja niin pian kun hän sai kuulla mistä kysymys oli, antausi hän Annan suureksi ihmeeksi empimättä pastorin puolelle. Luonnollisestikin se oli parasta, ett'ei Anna mennyt Sormusten luo, hänen oli siitä kiittäminen pastorin ajattelevaisuutta. Mutta sinähän, äiti, et ole koskaan ennen ollut pelkuri, alotti Anna.
Eräänä iltapäivänä, kun perhe juuri oli kokounut kahvipöydän ympärille hauskaan ulkoeteiseensä, saapui pastori Törne Annan suureksi kummaksi käynnilleen. Minä en ole kolmeen päivään käynyt Sormusten luona, ei pitäisi siis olla mitään pelkoa tartunnan suhteen, sanoi hän heti tervehtimästä päästyään ja katsoi Annaan.
Sinä olet ainoa sivullinen, joka tunnet näiden sormusten muistot, eläkä koskaan, elä edes minunkaan kanssani enää tästä puhu; mutta et tahtone kieltäytyä kantamasta tuota sinistä sormusta, rakas lapsi? Oli uskollinen poika, joka antoi sen tytölle, joka ei koskaan, ei edes nytkään, voi häntä unhottaa, kun hän, vanhana ja tuskien runtelemana, on tehnyt maallisesta olostaan tilinpäätöksensä.
PAPPI. Ikuisen lemmenliiton sopimus, Käsien liitoksella lujitettu, Lukittu huulten vihkisinetillä, Sormusten vaihdoksella vahvistettu Ja kaikki toimituksen juhlamenot Mun virkasanallani kiinnitetty, Niin hiljan, että siitä olen vasta Kaks tunninmatkaa lähennellyt hautaa. HERTTUA. Kavala pentu! Miksi muututkaan, Kun aika päähäs sataa lumiaan?
Varovaisuus ei ole vahingoksi, sanoi Liina rouva tyynesti; se ei ole myöskään Jumalan mieltä vastaan, että suojelemme terveyttämme, erittäinkin toisten ystävällisten esirukousten tähden. Minä menen Sormusten luo sinun edestäsi, tyttöseni. Sinäkö, äiti! Mutta sinähän heittäyt aivan samaan vaaraan?
Päivän Sana
Muut Etsivät