United States or Faroe Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Palautettujen mielenkarvaus ilmausi paluumatkalla eri tavoin. Sipo istui äänetönnä. Björn koetti häntä puhutella, mutta Nevalainen ei vastannut. Hän mietti vain yhtä asiaa: miten saada tieto siitä, kuka heidän retkensä oli ilmaissut hovilaisille. Sormuinen purki sappeansa hovilaisille mitä räiväävimmin, luvaten heille korvausta tästä päivästä.
Yksi jäi hevosia vartioimaan; toiset alkoivat astua talonpoikia kohden. Nämä vetäytyivät vähän ylemmä mäen rinteeseen. "Mihin matkanne, hyvät ystävät?" kysyi Björn. "Saman kysymyksen me voimme teille tehdä", vastasi Sormuinen. "Me olemme tarkastusretkellä, veikkoseni", lausui Björn.
Itsekukin aavisti, että Nevalainen ei tuota väkivaltaa antaisi anteeksi ja varmaankin tuntuvalla tavalla koettaisi kostaa hovilaisille. Ehtoopuolella samana päivänä, jona ryöstö oli tapahtunut, tuli Sormuinen käymään Nevalaisen luona. Nämä kaksi miestä eivät viime aikoina olleet eläneet aivan sovussa. Edellisen raju luonne ja vallanhalu oli jälkimäiselle varsin vastenmielinen.
Lyhyt syyspäivä alkoi jo hämärtää. Sormuisen talossa istui isohkossa pirtissä pankon luona, leimuavan valkean ääressä, Yrjön 20-vuotias sisar. Elsa Sormuinen oli epäilemättä kaunein neitonen, mitä näillä seuduin voi nähdä, ja etäämpääkin sai etsiä naisolentoa, joka siinä määrin läheni kauneuden aatteellista täydellisyyttä. Hänen vartalonsa oli solakka ja sorea kuin nuori korpikoivu.
Veljen mentyä nousi Elsa penkiltä, mennäkseen täyttämään Yrjön käskyjä. Samassa astui sisään vieras. Vastatullut seisahtui lähelle ovea, jonne ei takkavalkea sopinut valaisemaan, koska uunin suu oli toisaalle päin. Tuntematon kysyi, oliko Sormuinen kotona.
Majuri oli asettunut seisomaan hänen eteensä, kasvot punaisina kiukusta. Hänen mustat silmänsä leimahtelivat kuin petoeläimen, joka on valmiina syöksymään saaliinsa kimppuun. Te huudatte liian kovasti, Tuomas Sormuinen. Jos eivät ovet olisi niin tarkasti suljetut, saattaisi suloinen Inkeri kuulla sananne ja tulla jatkamaan saarnaanne. Hän on hyvin rohkea, kun sattuu, liiaksikin rohkea.
Yrjö Sormuinen ei myöskään tahtonut olla muita huonompi kehoituksissaan ja haastoi: "Koston hetki on tullut. Tässä ei voitto minun uskoni mukaan riipu yksityisen, vaan kaikkien kunnosta. Niinpäin minä tähtien kieltä tulkitsen.
Mutta sen joukon, joka häntä aikoi seurata, esti Yrjö Sormuinen menemästä eteenpäin. "Pysähtykää!" huusi Yrjö. "Kujalla sanotaan Affleckin olevan." Miehet tottelivat varoitusta, joten Sipo joutui yksin menemään sisälle. Sormuinen oli tuon lauseensa tuulesta temmannut; aikomuksena oli johtaa Nevalainen hengenvaaraan, ja se onnistui.
"Jopa viimein Sipokin sai nähdä, mitä hovilaisilta saa odottaa", huudahti Karjalainen, pitkänlainen, hyvin liikkuva ja puhelias mies. "Nyt alkavat koko pitäjän talolliset olla koeteltuja." "Ja nyt on meidän vuoromme käydä koettelemaan", sanoi Yrjö Sormuinen. "Miehet! vapauttamme on tallattu, ja sitä emme aio suvaita. Ylös puolustamaan oikeuksiamme!"
"Vihdoin on hän tunnustanut, sittenkun asia jo oli muilla todistuksilla saatu selville", ilmoitti Sormuinen. "Ruoan päälle vähän levähtäkäämme ensin", esitti Haerkepaeus. "Sitten ottakaamme tutkittavaksi tämä merkillinen asia. Sisaresi tulkoon silloin esiin, niin saan minä jos suotte sen, hyvät ystävät kuulustella häntä."