Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Kreikkalainen nosti päätään, näpäytti sormiaan, kuten Roomassa oli tapana tehdä kun tahdottiin osoittaa ylenkatsetta ja halveksimista, ja virkkoi niin ääneen, että kaikki saattoivat kuulla: "Hyvä ystävä, jos tahdot pyytää minun apuani, niin tule aamulla talooni Esquilinuksella. Kylvettyäni otan vastaan vieraita ja klienttejä." Hän viittasi kädellään, ja egyptiläiset lähtivät liikkeelle.
Söisitkö sinä kaikessa rauhassa loimuavan takkavalkean ääressä ja ajattelisit tätä sairasta poika raukkaa, joka saa liejussa viruen viluissaan ja nälissään pureskella sormiaan?
Tässä eräänä päivänä painiskeli hän pitäjänvoudin Frits'in kanssa ja sai hänen nurin. Ja Lovisa, teidän sisarenne on oikein erinomainen tyttö. Kun minä pari päivää sitten olin lukkarilla, istui hän siellä potsianoa soittaen lukkarilla on näetten potsiano ja jos te vaan olisitte kuulleet, kuinka hän osaa soittaa, ja kuinka hän taitaa sormiaan käyttää, se oli aivan ihmeellistä!"
Hän tärisi mielenliikutuksesta, kun hän vapisevin käsin kaivoi testamentin esiin. Se poltti hänen sormiaan, kun hän koetti peitteen alla vetää sitä rikki. Monikertainen paperi teki vastusta, hän hätääntyi yhä enemmän. Hän aukasi sen, ja sai vihdoin kahtia. Sitten hän repäsi vielä kerran toisinpäin hiljaa ja jännitettynä, ettei ääni kuuluisi raollaan olevasta ovesta keittiöön.
Ei mitään hälinää, melua tahi huutamista suvaittu lähellä Stumpyn tölliä. Miehet puhuttelivat toisiaan kuiskaten tahi ojensivat Indianien vakaamielisellä tavalla ääneti sormiaan.
Te ette kuitenkaan koskaan niitä käytä." "Tai hyvin harvoin ainakin", nauroi Charlotte, liikuttaen kauniita valkoisia sormiaan silmiensä edessä. "Ja tiedänpä myöskin, mistä syystä. Katsokaa, hyvä Fliedner, näitä kynsiä! Ne eivät ole erittäin pienet, mutta somat, ruusuiset ja nuhteettomat jokaisessa on aateliskirja ettekö usko?"
Siinä nukkui hän yönsä ja heräsi jo aamulla kukonlaulun aikaan kesäisen päivännousun kohottaessa ruusunpunaisia sormiaan yli pilvettömän taivaanrannan. Väinämöinen hieroi silmiään ja katsoi ympärilleen. Koko pirtti oli kultaa täynnä. Se oli tehty uusista, puhtaiksi piilutuista honkahirsistä, joiden rakoihin oli tuoreita tuomenterttuja ja lemuavia koivunlehviä aseteltu.
KERTTU: Mikä hänellä on? Terve kuin pukki. Siinä vain suotta kuvattelee. Kah, nousetko! Eikö ole sanasta apua? INKO: I-ihmiset, hyvät ihmiset Kerttu sulkee oven vihaisesti heidän perästään. Inko vaipuu väsyneenä lautsalle ovensuuhun. SINIKKA (sulatellen hänen sormiaan): Elätkö vielä, armas?
Olin silloin seisovinani korkealla mäellä, josta leveä valtatie vei hyvin jyrkästi alas. Sellaista myötämäkeä me täältä lähdemme. Ja nykyään minä olen joka yö kotipuolessa, ajellen huimaavaa vauhtia virmoilla hevosilla. Varmasti me ennen pitkää lähdemme täältä riemun pauhinalla kotimaahan ja Mashkevitsh jää nolona ja sormiaan nuollen istumaan korkean pöytäkirjakasansa päälle.
VALTER. Elkää, setä, elkää vielä. Eihän sillä ole kiirettä. HEIKKI. Onpa tietystikin. Koputtakaa, koputtakaa, herra kauppaneuvos. Valter palaa uteliaisuudesta nähdä suloista morsiantaan. KAUPPANEUVOS. Tulkaa tänne ulos, hyvät naiset! Tullaan, tullaan. Heti paikalla. Kerttu typerä, kankea ja kömpelö. Kävelee sisäänpäin jaloillaan ja naksuttelee sormiaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät