Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Kenelm oli hyvin liikutettu, ja oli kyllin varovainen olemaan vaiti siksi, kunnes hän hiukan tyyntyi; sitten hän ystävällisiin kysymyksiinsä sai vastaukseksi kuulla, että Will Somers siihen saakka terve ja voimakas nuorukainen oli kuudentoista vuotiaana ollessaan pudonnut alas telineiltä ja loukannut itsensä niin pahasti, että hänet kohta täytyi viedä sairashuoneesen.
"Tarjokaa minulle käsivartenne, kun lähdemme täältä, niin minä saatan teitä jälleen minua muistamaan. Mutta ei: minä en saa ajaa teitä pois nyt. Minä tulen puolen tunnin kuluttua takaisin. Mrs Somers, voitte sillaikaa panna kokoon ne tavarat, jotka olen valinnut. Minä otan ne mukaani kun palaan pappilasta, johon jätin hevoseni ja vaununi."
"Minä olen käynyt sen miehen luona, jonka te olette niin onnelliseksi tehnyt," sanoi Kenelm. "Kuka se on?" "Will Somers. Te'ettekö niin monta ihmistä onnelliseksi, ettette niitä muistakaan?" Travers hymyili hiljaa ja pudisti päätänsä.
"Jessie minä tarkoitan Mrs Somers näytti ensimältä pelkäävän minua yhtä paljon kuin hän oli pelännyt kapteenia; ja vaikka minä tarjousin saattamaan häntä Miss Travers'in tykö, johon hän oli matkalla viemään koria, jota nuori lady oli tilannut, niin hän ei suostunut siihen, vaan lähti kotia.
"Minä pyydän anteeksi, että tunkeudun tänne tähän aikaan, Mrs Somers," sanoi Kenelm, joka lapsuudestansa asti oli ollut sen verran talonpoikien parissa, että hän tiesi kuinka pikaan ne kotijumalainsa läsnäollessa käsittävät heille osoitettua kunnioitusta ja kuinka älykkäitä he ovat huomaamaan, että sitä ei heille osoiteta.
Mutta Kenelmin huomio kääntyi Clemmyn medaljongista pieneen sormukseen, jota Mrs Somers oli kehoittanut Lilyä koettamaan ja jonka hän nyt otti sormestaan ja antoi takaisin päätänsä pudistaen.
"William William," huusi Mrs Somers; ja hetken kuluttua, jolla aikaa hän ehti vetää takin päällensä, tuli William Somers puodin takaisesta huoneesta. Hänen kasvonsa olivat kadottaneet tuon entisen kärsivän ja kivuloisen näön; ne olivat vielä jotenkin kalpeat, mutta niillä asui vielä älyllisyys niinkuin ennen. "Kuinka olette kehittynyt taiteessanne!" sanoi Kenelm sydämellisesti.
Toinen näistä oli Clemmy; toinen oli epäilemättä Lily Mordaunt. Clemmy huudahti: "Oi, kuinka kaunis tämä on, Mrs Somers; mutta," ja tässä hän loi silmänsä kauppapöydästä silkkikukkaroon, joka oli hänen kädessään, ja hän lisäsi suruisesti: "minä en voi sitä ostaa. Minulla ei ole likimainkaan niin paljon rahaa." "Ja mitä se on, Miss Clemmy?" kysyi Kenelm.
Lähettäkää noutamaan se, ja pitäkää se täällä siksi kuin annan teille likempiä tietoja. Minä aion lähteä Oxford'iin pariksi päiväksi. Mrs Somers, vielä sana. Vastatkaa minulle suoraan, oletteko, niinkuin tänä aamuna sanoitte, täydellisesti onnellinen, ja kuitenkin naimisessa sen miehen kanssa, jota rakastitte?" "Oi, minä olen niin onnellinen!" "Ettekö toivo enää mitään?
Nyt Kenelm seurasi nuorta parikuntaa puodin viereiseen huoneesen, jossa Mrs Somers istui ikkunan vieressä lukien raamattua ja heijaten pienokaista, joka nukkui rauhallisesti kehdossa. "Will", sanoi Kenelm, kumartaen synkkämielisiä kasvojaan lapsen yli, "minä tahdon kertoa teille muukalaisen runoilijan kauniin ajatuksen, jota on niin huonosti käännetty:"
Päivän Sana
Muut Etsivät