Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Ei osaa muuta kuin ehkä harakkaa... Tuo oli tyttöjen mielestä sukkelaa, ja kaikki purskahtivat he sille nauramaan. Mutta samassa soitettiin franseesiin, ja Elli kuuli, kuinka kavaljeerit tulivat daamejaan noutamaan ja menivät niiden kanssa saliin. Tyttöjen pilkka vaikutti Ellissä uhkaa. Päättävästi nousi hän ja meni salin ovelle seisomaan.
Hyvä johtajatar oli tietysti myöntynyt kaikkeen, ja hyväksi aluksi oli heidän nyt aterioiminen jo illallista yhdessä. Kun he tulivat pihalle, kuului vaunujen jyryä. Mylady kuunteli. Kuuletteko? sanoi hän. Kuulen, vaunujen jyrinää. Siinä ovat veljeni lähettämät vaunut. Vaunut pysähtyivät portille. Ah, Jumalani! Kas niin, rohkeutta nyt! Soitettiin luostarin porttikelloa; mylady oli arvannut oikein.
Käytyänsä isänsä luona ja luvattuansa auttaa häntä, jos hänen, toivonsa mukaan, onnistuisi jossakin kaupungissa saada työtä sorvarien luona, lähti Jeriko reppu selässä kotiseudustaan patikoimaan. Oli mitä kauniin syksyinen päivä, kun vaeltaja Pitkänmäen rinteeltä loi jäähyväissilmäyksen kotiseutuunsa. Sinne kuului kirkonkellojen ääni. Luultavasti soitettiin sanomakelloja rukkiukolle.
Sillä nyt soitettiin juuri franseesiin eikä häntä oltu vielä pyydetty. Hän seisahtui salongin ovelle ja antoi katseensa luisua yli huoneen. Tuolla seisoi tukkukauppias. Saara viittasi häntä luokseen. Tahtoisin tanssia tämän franseesin kanssanne, ellei teillä ole mitään sitä vastaan? Hän hymyili, varmana siitä, että nuo sanat tekisivät ihastuttavan vaikutuksen. Siinä hän kumminkin suuresti pettyi.
Mutta hän ei virkkanut siitä mitään kenellekään, odotti vaan, milloin muut sen huomaisivat. Toinenkin omituisuus pisti ompelijan silmiin. Joka kerta kun etehisen kelloa soitettiin, sävähti Alma kuin ukkosen lyömänä, pudotti työn käsistään ja kuunteli; jos sitten Miina tai hän yrittivät lähteä avaamaan, kielsi hän hätääntyneenä: »Ei saa laskea, ei saa laskea, elkää, elkää avatko.»
Mutta oikeaa halua ei minulla tällaiseen ollut, sillä todellinen mieleni paloi muuhun. Tapahtuipa sitten eräänä päivänä kevättalvella vuonna 1844, että eteisen ovikelloa soitettiin ja minä riensin ovea avaamaan. Ovella eräs vanhemmanpuoleinen herra, jolla oli mukanaan isonlainen poika, kysyi ruotsalaisäänenpainolla oliko isäni kotona ja ottaisiko hän nyt vastaan.
Ja Dora palasi, näyttäen niin armaalta pikku olennolta, että todella epäilin, sopiko vaivata häntä milläkään niin jokapäiväisellä asialla. Teen jälkeen soitettiin gitarria ja Dora lauloi nuot samat rakkaat, vanhat franskalaiset laulut, kuinka oli mahdoton mistäkään syystä herjetä tanssimasta, tra-la-ra, trala-ra, siksi kuin pidin itseäni paljon suurempana hirviönä, kuin ennen.
Ainoastaan saksalaiset mestarit olivat siihen työhön tottuneet, ja Turun muurarit saivat tällä kertaa tyytyä olemaan näiden toisten apureina. Vaikkeivät he voineetkaan keksiä mitään oikeata syytä tästä toimesta kieltäytyäkseen, ei toveruus saksalaisten kanssa kuitenkaan ollut sen parempi kuin että siinä molemmin puolin soitettiin suuta.
Toisten posket olivat kelmeitä, toisten rusottivat tummasti; toiset loivat silmänsä etsien jälelle jääviä, toiset, joilla ei ollut täällä omaisia, kohottivat katseensa sitä korkeuden valoa kohden, joka lievensi maan pimeyttä. Oli pidetty lyhyt rukous, ja joukkojen liikkeelle lähtiessä soitettiin 46:des virsi.
Knut istuutui huoneeseensa tultuaan työpöydän ääreen. Hän ei koskaan tehnyt joutuisammin ja paremmin työtä, kuin tultuaan kotiin Korneliaa tapaamasta, Hän oli ehkä istunut tunnin ajan kuin portinkelloa soitettiin. Sen jälkeen kuului askelia portaissa. Portti avattiin. Hän luuli tuntevansa isänsä äänen, joka kysyi: »Kuka se on?» Sitten oli hiljaa hetkisen. Sitten seurasi kimakka huuto se mahtoi tulla naisesta , ja sitten kuului taas miehen ääni, ensiksi hiljaa uhaten, sitten kehoittaen, rukoillen. Naisen ääni kävi kuitenkin yhä voimakkaammaksi ja kimakammaksi, sitten kuului temmellystä ja jysäys, kuin olisi painiskeltu.
Päivän Sana
Muut Etsivät