Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Jospa vaan sydämes vartia oisin Ja huolilta maailman sen varjella voisin, Niin ilotkin iloitsisin sen kanssa Kuunnellen onnen kuiskettansa. No, tuohan sointuu oikein kauniilta ja todelliselta, minun mielestäni, sanoi Ludvig. Kuulostaa ikäänkuin sinä itse olisit rakastunut, veli Flaccus. Olisihan jo aikakin, vai mitä te sanotte, pojat?
"Voi Lyyliseni!" huokasi hän, "kuinka sinua rakastan." "Ja minä rakastan sinua!" kuiskasi Lyyli vastaan, "mutta tiedämmehän sen entiseltäkin, vaikka se aina tuntuu joka päivä uudelta ja sointuu sydämissämme suloisesti." "Niin kyllä! Mutta minä rakastan sinua lii'an paljo, vetääkseni sinua kanssani onnettomuuteen, joka minun osakseni on maailmassa luotu.
Niin taivas tää, mi kanssaan kaikki kiertää maailmat, sointuu piirin kanssa yhteen, mi enin rakastaa ja tietää enin. Ja siks jos järjelläsi mittaat voimaa, et ulkomuotoa sa substansien, jotk' on sun silmissäsi ymmyrkäiset, sen huomaat sopusoinnun ihmeellisen suuresta suureen, pienemmästä pieneen, voimansa kanssa joka taivahassa.»
Kuului hyvin kummalliselta kun pieni kymmen-vuotias lauloi kaikesta tuosta onnettomasta rakkaudesta ja tuota surusävelistä valitusta, joka on omituinen pohjoismaiden asukkaille ja niin hyvin sointuu yhteen aution unisen talvimaiseman ja kesän lyhyen ilon kanssa. Mutta tästä seurasta hän eroitettiin.
Näin kuva jumalallinen tuo mulle suloisen rohdon antoi, että lyhyt näköni siitä selväks seijastuisi. Ja niinkuin kielten helinällä hyvää säestää laulajata luutun-lyöjä, niin että laulu soreammin sointuu, niin muistan, että hänen haastaessaan nuo valot autuahat kaksi, niinkuin molemmat silmät räpäykseen yhtyy, säesti heitä helohohtehillaan. Yhdeskolmatta laulu
Minä olen aikanani paljon miettinyt, mikä se oikea raakuus on, ja se suorastaan monesti ei muuta kuin käy aivan sievistelevään tapaan. Se oikea raakuus on pahansuonti. Oi sentään, Lents, sinä et tunne sitä sävel-lajia, sinua ei auta soitintaitosi etkä sinä lainkaan tunne sitä sävel-lajia, jonka mukaan tämä perhe sointuu yhteen. Heissä ei ole muuta kuin valhetta ja ivaa.
Sillä sointu ei ole mitään semmoista, kuin se, mihin sinä sen vertaat, vaan ensiksi syntyy lyyry ja kielet ja sävelet, jotka kaikki vielä ovat soinnuttomat, ja viimeksi kaikista syntyy sointu ja häviää ensiksi. Mitenkäs nyt sointuu tämä puhe yhteen toisen kanssa?" "Eipä niin mitenkään", sanoi Simmias.
PELTONEN. Ensi pyhänä kuulutetaan nämä kaksi parikuntaa. Jolla on moitetta, ilmoittakoon aikoinaan. Minä pyydän eron palveluksestani. PELTONEN. Sen saat! HEIKKI. Ukonpilvet ovat painuneet ja laskeva päivä kerkiää vielä silmäillä onneamme. Luonto ympärillämme sointuu ajatuksiemme kanssa. Aaltojen mäiske ja metsien humina ovat vai'enneet.
Rikaskielinen on lemmen kanteloinen, Sointuu aina, soraääninkin, Tuskissaankin tuntuu autuaalta, Nauttii kärsein, kyynelsilminkin. Vaan ei aina kai'u lemmen kieli Yhtä intoisaan ja kiihkeästi: Ajan vinhan pyörän pyöriessä Tunteen hento kärki tylsistyy,
Kuinka minä vaivainen olento osasin vastata kaikkiin noihin kysymyksiin muuten kuin " "Käyttämällä Luojan antamia kirjallisia lahjoja", lisäsi toinen neitosista. "Ha, ha, haa! Sanokaamme niin, se sointuu niin kauhean kauniilta!" nauroi Vilma. "Mikä on tuon ihmeellisen nuoren neidin nimi, joka tulee tänne muuttamaan?" kysyi Hart, jota ei miellyttänyt tuo keskustelu neiti Hemmeristä.
Päivän Sana
Muut Etsivät