Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. toukokuuta 2025
Sitten seurasi hän Klausta, mutta raskailla askelilla. Käytävällä oli pihlajankukka; Klaus oli astunut sen päälle. Johannes otti sen, puhalsi pois hiedan ja tomun ja oikoi varren. «Kauniin on tämä«, jupisi hän . Hän kääntyi, lähestyi hiljaa sohvaa, jossa Klausta odotettiin. Hän kuuli Marian sanovan: «Huomenna saamme ehkä kuulla mokoman saarnan, koska ei maisteria vielä näy«.
Hän ei lähtenyt vastaan vieraalle, niin että dosentti sai tulla ihan hänen luoksensa asti; silloin vasta ojensi hän hänelle kätensä ja toivotti häntä tervetulleeksi. "Käykää istumaan", sanoi hän sitte, istuutuen itse kiikkutuoliin ja viitaten kädellään sohvaa. "Tiedättekö, minä olen sangen kauan odottanut teidän tuloanne", alkoi hän hymyillen ja hiljaa kiikuttaen tuoliansa. "Vai olette?
"Minä niin väsyn vetää ja nykiä toista ohjasta saadakseni sitä pois tienpuolesta; jos ei sitä vikaa olisi, niin ei se milloinkaan minun käsistäni luiskahtaisi! Jos vaan ei olisi suurempaa vikaa ollut kuin että se seimeä hiukkasen nakertaisi!" Kapteeni näytti tuumailevalta; hän nojautui sohvaa vasten ja veti pari hyvänmoista haikua piipustaan.
Turhaan siirtelee sisäkkö sohvaa ja tuolia; turhaan emäntä liikuttelee sohvapöydässä olevia kirjoja, saadakseen näennäistä epäjärjestystä toimeen.
Huone oli, paitsi sohvaa ja sinisellä Vadstenassa kudotulla liinalla päällystettyä divanipöytää, kaunistettu herra ja rouva Blomros'in öljy-kuvilla, jotka eräs kuleksiva taituri oli maalannut, ja hänellä oli ollut se omituinen lahja, että oli maalannut nenän korvan läheisyyteen, joka kuului perspekiiviin, mutta, joka tekikin kuvat kelvottomiksi olemaan alkuperäisten tunnusmerkkeinä.
Siihen sijaan toinen, nuorempi nainen, joka istui pöydän toisella puolen, sohvaa vastapäätä, tuon tuostakin pyrki valloittamaan puhevuoroa, vaikka rouva Ahlholm ne yritykset teki turhaksi, korottamalla äänensä vieläkin leveämmäksi, ja lisäämällä sanoihinsa yhäkin suurempaa painoa.
Mutta »vuode» ei ollutkaan vanhojen mielestä niin ankaran juhlallinen ja salaperäinen talousesine kuin meidän. Vuode muistutti pikemmin jotakin kapeata pientä sohvaa, jonka helposti saattoi ottaa mukaansa ja vaatimusten mukaan kuljettaa huoneesta toiseen.
Eräänä päivänä vei eukko puolisonsa koreaan kammariinsa, johon ei ketään vierasta laskettu, vaikka hän kyllä kynnykseltä näytteli sen siniruusuisia seinäpapereja, kirjavaa sohvaa ja istuimia pähkinäpuusta, lootapöytää ja suurta kultaraamista peiliä. Yleisesti oli tämä suoja siisti ja puhdas, mutta sen eteisessä salissa oli kaikki riipin raapin.
Heintz katseli jo muutoinkin minua salaa sivulta päin, hän ei enää käsittänyt minua oikein ja Ilse kertoi minulle nauraen hänen sanoneen minun nyt tulleen oikeaksi prinsessaksi ja että hän ei ymmärtänyt, miksi ei Ilse ripustanut uutimia ikkunain eteen ja nostanut hienoa sohvaa sisälle, kuin neiti Streitinkin aikana.
Tehtaanisännän salonkia koristivat useat sellaiset taulut ja keskipaikoilla sohvaa yläpuolella, ämmä joukon ympäröimänä, jotka poovailivat, kehräsivät, loukuttivat pellavia, joivat kahvia, oli suuri valokuva Kaarlo XIII:sta. Tehtaanisäntä oli yksi niitä harvoja, joilla oli tämä kuva.
Päivän Sana
Muut Etsivät