Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Onhan tuossa vanhaa maitoa hulikassa, täytyy kai sinulle antaa soh, odota häntä nyt pelkkää maitoako luulet saavasi hotkia panen leipääkin joukkoon.
Hely punastui ja vastasi vähän närkästyneenä: »Kyllä ne valmiit ovat, jahka teitä kylpemään käsketään.» »So soh, älä nyt suutu, vaikka minä luutnantista puhuin, mutta kyllä se on tosi, että minun silloin teki mieleni nipistää häneltä nenä, jotta hän sen viimeisen kerran olisi saanut tulla meidän Helyä mielittelemään.
Mutta ei vielä, ei vielä! Minä ilmoitan kyllä lähemmin, sitten kun tahdon puhua teille siitä. Olen kokonaan palvelukseksenne, vastasi Antti. Jokainen herra kamreerin minulle osoittama huomio on suuri kunnia minulle. Soh, soh, ei mitään kohteliaisuuksia, pyyteli ukko, samalla tarkastellen häntä kiireestä kantapäähän... Niin, niin, teillehän on sattunut ikävyyksiä... Kyllä, vastasi Antti kylmästi.
Ei sen vertaa, että olisi aihetta äkkiä syöksähtää esiin syynalaisen eteen ja juhlallisella äänellä huudahtaa: »soh», ja sillä yhdellä tavulla musertaa multaa mureammaksi jos kuinka ylpiäs mieli. Ei minkäänlaista! Poliisi kulkee katua päästä toiseen ja taas toiseen kuin metsämies saaliin jäljillä, mutta turhaan. Kaikki siellä on siivosti, kaikki paikoillaan, järjestyksessä. Sietämätöntä!
Niin noutakoon kelkalla! Ka, kaada nyt sitten sitä vettä siihen! Soh! Ja missä on hantuuki? Tässähän se on minun kädessäni... Anna se tänne! Onko käsketty valjastamaan? En minä vielä ... vaan kyllä minä ihan paikalla... Ja rouva kiiruhti käskemään. Sai mennä talliin asti, ennenkuin löysi rengin. Oli jo hätä raukalla, että ehkei löydäkään.
Taisitpa ollakin niillä puheenjohtajana! huusi tähän Vihavainen meluisaan tapaansa. So, soh! mestari! Eipä vielä niin pitkälle! hymäili Rimpinen. No mutta Rimpinen! Kas, Rimpinen! huudahti nyt Ananiasson. Tule veli istumaan, paina puuta! Samassa hän soitti kelloa, tilaten Rimpiselle kahvia ja konjakkia samaan pöytään.
Se mäki, joka näkyy suon takaa, ei ole vielä Vänninmäki, vaan Ryhälänmäki. "Milloin tullaan perille?" Isä ei sano sanovansa, sittenpähän näet. Ruuna lorottaa joka mäen alla, vaikkei olisikaan lorottamista soh! "Isä, saanko minä nyt ajaa?" Isä antaa minulle ohjasperät, mutta pitää myöskin itse ylempää kiinni. Se sillä aina kiusaa. "Isä ei saa pitää."
Loi silmät toisiin ja odotti, että heidän piti jotakin sanoa. Tunnustaa kumminkin hänen etevyytensä. Mimmoisia raukkoja ne olivat, nuo. Kun eivät uskaltaneet lehmän kylkeäkään taputtaa muuta kuin kaukaa kurottamalla vaan. »Ohho!» Betty meni ja tarttui molemmin käsin sen kaulaan kiinni. Hyväili sitä ja hemmotteli: »piikani, piikani, oma Kultaruusuni, so, soh! Itikatko ne kiusaavat?
Ei aina tiedä, onko se sillä päällä oikein vai suotta. Minä tuskin saan sen päästetyksi ja hypätyksi rekeen, kun se puhaltaa menemään, niin että on vähällä paiskata riihen nurkkaan. Minä ärjäisen: »Ptruu!» Silloin se pysähtyy kokonaan, niin että olen lentää suulleni. Minä sanon: »Soh!» ja silloin se taas kyllä lähtee, mutta lönkyttää laiskasti ja vastahakoisesti.
Joko sinä rupeat vuodetta laittamaan? Minä menisin nukkumaan. Onko lapsi terveempi? On. Saanko minä aukaista akkunan? Täällä on niin kuumaa. Kyllä sinä tämän kuumuuden kestät. Päätäni kivistää. Tule varhemmin kotiin, äläkä juokse kapakoissa. Kyllä tämä oli ensimäinen ja viimeinen kerta, kun se tapahtui. Et sinä ainakaan minun luvallani sinne toistamiseen mene. En, isä! Soh!
Päivän Sana
Muut Etsivät