United States or Heard Island and McDonald Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eräälle vaimolle oli Olga salaa kuiskannut, että jos Feodor tulee kotiin, koettaisi hakea heitä Vernitsan suunnalta. Riston oli myös täytynyt seurata vankina "voivottaa". Ristoa oli Snorikoff viimeaikoina kohdellut kaikenlaisella hävyyttömyydellä, muistuttaen, että ellei lunastus kohta tule, hän ei aikonut ruveta armeliais-sisarten toimeen y.m. Nyt saivat Feodor ja Olli uusia huolia.
"Vai niin, rosvo, kyllä näin että usutit koiriasi päälleni, minä olen saanut palkan pahasta työstäni, kohta saat sinäkin, muistakaa se, jotta kuulette, mitä Matvei kuoleman-hetkellänsä sanoi!" N.k. Matvei oli nuorempana ollut sotamies vaan karannut palveluksestansa samalla kertaa kun Snorikoff ja urennut tänne syvään erämaahan.
"Riston vangittua komensi venäläisten päällikkö Snorikoff, ettei kukaan saanut tehdä vangille mitään pahaa päänsä uhalla, sillä Snorikoff luulee saavansa ison palkinnon kun hän päästää Riston vapauteen ja siinä toivossa kohtelee hän vankia hyvästi. Tähän vakuutukseen tulin minä Jussinkin kertomuksista.
Snorikoff oli näet sanonut, että kun hän Riston vaan saisi vangiksi, niin kyllä siitä 'ruotsit' maksaisivat hyvän lunastuksen". "Missä sinä Jussin tapasit, Olli?" kysyi Anna. "Hän oli karkauksensa perästä taas antaunut vihollisen oppaaksi". "Ja onko nyt vihollisen joukossa?" "Ei, nyt hän riippuu hengetönnä petäjän oksassa suolla!" "Kuka sen raukan hirtti?"
Alku on käynyt hyvin, toivomme että pääsette ainakin konnan kourista". Sittekun kyytimiehet olivat neuvoneet matkustajia kuinka heidän piti menetellä matkalla, erottiin molemminpuolisilla onnen toivoituksilla. Sittenkun vanki seuroinensa oli poistunut, vei Olga vankilan avaimen paikallensa. Snorikoff ja vartiat nukkuivat hyvässä rauhassa.
"Minun toverit, minun käskyllä majurin käskyn olen täyttänyt", vastasi Olli. "Kuinkahan paljon tuo venäläinen Snorikoff tahtoo Riston vapauttamisesta?" arveli Anna. "Kyllähän se tahtoo niin paljon, ettei sitä kukaan jaksa maksaa täytyy jollakin muulla tavalla saada Risto irti", vastasi Olli. "Millä tavalla, sano Olli millä tavalla?" huusi Anna.
Eläimet näyttivät ymmärtävän että nyt oli jotakin erinomaista käsillä, taas ihmisjahti. Snorikoff komensi koiriansa seuraamaan jälkiä. Koirat laukkoivat ensin järven rantaa ja sitte saarenrantaa myöten salmen rantaan, jossa ne seisahtuivat ulvomaan kylää kohden. "Ahaa", sanoi Snorikoff, "rosvon tapaamme ehkä vielä kylässä, malta, malta!"
Tavallisuuden mukaan istui Snorikoff iltaselle, joi ja joi viinaa niin että hän hoiperrellen pääsi vuoteesen.
Vihdoin heräsi Snorikoffkin puolipäivän aikana ja hänkin ihmetteli kuinka oli nukkunut niin kauvan. "Joinkohan minä eilen illalla enemmän viinaa kuin muina iltoina?" kysyi hän. "Joitte kyllä paljon enempi", vastasi Olga. "Tästä lähdin en juo tippaakaan viinaa". "Parasta", vastasi Olga hymyillen. "Onko vanki saanut ruokaa?" kysyi Snorikoff. "Ei, kun mulla ei ole avain!"