United States or Canada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ero itä- ja länsisuomalaisen kansanluonteen laatusävyssä onkin jotenkin sama kuin on ero slaavilaisten ja germaanisten yleispiirteisten luonnesävyjen välillä: toisaalla verrattain avoin herttainen elokkuus ja välittömyys, toisaalla jäyhempi, karumpi sulkeutuneisuus.
Korkeat puolisot jäivät joksikin aikaa puutarhan oven luo ihailemaan juhlaa ja puutarhan tarumaista valaistusta. Silloin alkoi erään rototendronpensaan takaa äkkiä kuulua viulunsäveliä, muutamia vetoja vain, mutta omituisen nopeita ja sydäntä vihlovia. Kaikkien slaavilaisten sydän sykähti: olivathan nuo guzlan, tuon tummain pensaiden välistä pilkistävän tutun, pitkäkaulaisen mandolinin ääniä!
Moskovassa, suuressa kaupungissa, jossa kaikkein slaavilaisten sydän sykkii, Moskovassa, mahtavassa kaupungissa, jossa kukistumattomat yleiset mielipiteet kirjoittavat niitä lakeja, jotka itsevaltias sitte lähettää maailmaan, Moskovassa, pyhässä kaupungissa, jossa sadat kirkot ojentavat kultaisia kupujansa sinitaivasta kohti, siellä soivat tuhannet kellot helluntain, ihastuksen, kevään juhlaa.
Nämä ajatukset lausui Turkin sodan juhlittu sankari, kenraali Mihail Skobelev, monessa puheessa julki. Pariisissa hän 16 p. helmik. 1882 eräässä serbialaisille ylioppilaille pitämässään puheessa kehoitti kaikkien slaavilaisten liittoon Ranskan kanssa Saksaa ja Itävalta-Unkaria vastaan.
Mitä täällä kahdenkesken päätettiin, tuli vasta 1914 sodan aikana ilmi: tshekkiläisten pataljoonien meno suljetuin rivein venäläisten puolelle. Niinkuin menneellä vuosisadalla raukesi nytkin kaikkien slaavilaisten yhtyminen Puolan kysymykseen.
Molemmat suunnat pyrkivät vuodesta 1908 alkaen yleis-slaavilaisissa kongresseissa toteuttamaan aatetta kaikkien slaavilaisten kansojen valtiollisesta yhteenliittymisestä olkoonpa sitten keskitetyssä tai liittovaltion muodossa. Nopeasti ja helposti päästiin yksimielisyyteen tshekkien kanssa.
Osa tahtoo tarttua miekkaan slaavilaisten veljein hyväksi; uskokaa, se on kaksiteräinen miekka, joka haavoittaa omaa herraansa. Sen sivaltaminen on lämmin, suuri ja jalo ajatus, mutta se on nurinpäinen, hyödytön, se tulee kalliiksi.
Sen oli Arkadj Petrovitsjkin kuullut sukulaisiltaan, jotka olivat viettäneet kesänsä Kaivopuistossa. Nukkuva heräsi. Hän loi raskasmielisen katseen pitkien slaavilaisten silmäripsiensä alta vastaiseen seinään, joka oli tyhjä. Hotellihuone on aina alaston. Hän etsi kellonsa ja katsoi sitä. Se oli kahdentoista korvilla. Iltapäivällä hänen vasta tarvitsi ilmoittautua rykmentin päällikölle.
Itse kokoelma sisälsi 34 slaavilaisten kansanlaulujen henkeen laadittua suorasanaista runoa, joissa laulettiin verikostoista, daimooneista, kummallisista aaveista ja nä'yistä, murhista, aviorikoksista, naisten raiskaamisista, lemmen seikkailuista, taikatempuista ja n.k. Tähän aikaan olivat tuollaiset julmat ja tärisyttävät kertomukset ja runoelmat naapurikansojen luona niin sanoakseni muodissa.
Hajasäärin hän seisoi siinä, se vanha kasakki, pitäen paljastettua miekkaa toisella kädellään kahvasta, toisella terästä. Hillittömät intohimot, murhanhimo ja viekkaus loistivat kammottavista silmistä. Se oli oikea Vanjka Kaju, slaavilaisten Fra Diavolon alkukuva. Onpa tuo oikea saatana, sanoi Horn.