Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Veri syöksähti sydämmeeni; sali oli milloin pimeä, milloin pyöri se tuhansien kynttelien valaisemana ympäri silmissäni, tanssivat parit mukana. Minä olisin varmaankin pyörtynyt oven luona, ellei tohtori olisi ottanut minua käsivarresta ja vienyt minua ulos viileälle käytävälle ja sieltä pieneen vierashuoneesen, jossa hän antoi minun juoda vettä ja pani minut makaamaan vuoteelle.
Hän ei ollut aivan kaukana minusta, ja ilma oli kylliksi kirkas, voidakseni nähdä hänet selvästi, sillä taivaan kullan kirkkaus oli yksin pohjana tälle kookkaalle olennolle. Hän oli heittänyt pois päällysvaatteensa; leveät liinaiset hihat roikkuivat ulos hartioilta ja loistivat valkoisina minun silmissäni, jo selässä killuivat pitkät palmikot puoleksi hajallaan.
"No", kysyin minä, "mikä suuri keksintö se nyt on?" "Kuules vaan; muuan näistä naapuri-taloista, joka tähän asti on ollut aivan kuollut silmissäni, on nyt käynyt eläväksi, sillä minä olen saanut tuttavan siinä."
Priorinna on antanut minulle luvan hoitaa sairaita ja lisäksi sallinut minun usein opettaa nuorempia noviiseja. Tämä pikkuinen mailma kasvaa suuremmaksi minun silmissäni joka viikolta. Tässä on kokonainen mailma ihmissydämiä ja mikä mailma on jokaisessa sydämessä! Esimerkiksi täti Agnes! Minä rupean nyt ymmärtämään häntä. Koko sisarkunta katsoo häneen, niinkuin hän melkein jo olisi pyhimys.
"Sen olen kuullut siitä saakka kun en ollut tuota suurempi." "Te te olette perinvastoin kaunis ainakin minun silmissäni." Kummastelevat ruskeat silmät näyttivät kahta kummastelevammalta. "Stiina, ethän tehne pilaa minusta, sillä se olisi syntiä?" "En, Mads, sitä en tee." "Ettäkö ettäkö todella voisitte pitää minusta hieman?" "Jo kauan olen pitänyt paljon sinusta, Mads."
Maailma rupesi pyörimään silmissäni ja kaikki kääntymään ylön-alaisin; jo rupesi mustenemaan kaikki silmissäni, korvani rupesivat soimaan kummallisia säveliä, sydäntäni nostatti, ja minä rupesin ylön-antamaan. Sen tehtyä en jaksanut silmiäni avata, ja joka luunsolmu vapisi niinkuin kahila.
Hän olikin se sama mies, joka jo vuosia takaperin viikate olalla pelasti minut lapsijoukon käsistä. Aivan hän silmissäni muuttui. Nyt oli hän minulle vanha tuttu, ennen nähty; toisin mahtoi äänenikin soida, kun sanoin hänelle: Te minun pelastitte! Milloin ja missä olen sinun pelastanut, lapsi? kysyi hän, katsellen jotenkin terävästi minua silmiin.
"Näytä, henki, minulle joku paikka, missä hellyys ilmestyy yhdessä kuoleman kanssa", lausui Scrooge; "taikka tuo pimeä huone, jonka vast'ikään jätimme, on aina oleva silmissäni." Henki johdatti häntä pitkin useita katuja, jotka olivat hyvin tutut hänelle; ja kun he kulkivat edelleen, katsoi Scrooge sinne tänne nähdäksensä itseänsä, mutta hän ei ollut missään näkyvissä.
Niistä syistä oli mainittu taiwal niin aukea, että se näytti silmissäni jonkunlaiselta Suomeen muutetulta Saharan erämaalta.
Hän kääntyy ovenvartian puoleen, kysyy jotain ... minä kuulen sen, ja maailma mustenee silmissäni! ... kysyy, missä Alliance Française kokoontuu ja menee toisesta ovesta sisään, toisesta minä. Huhhuh! Kahden viikon päästä minä olen jäsen Alliance Françaisessa, vaikka en taida sanaakaan ranskankieltä.
Päivän Sana
Muut Etsivät