United States or Malaysia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Silläpä mun kerran pitäisi saada Rastekaiselle ajaa!" Rastekainen on hyvin korkea ja autio vuoren harjanne, joka näkyy viiden tai kuuden peninkulman päähän aina Aimiolle asti. "Kavahda semmoisia puhumasta, ylenmielinen poikaressu!" torui äiti. "Rastekaisella on koukojen oikea koto, ja siellä asuu Hiisi." "Hiisikö? kukas se on?" kysäsi Sampo.
Kukin maksaa osaltansa vähäisen arrennin vuodessa, ja sillapa yhteisen velan intressit suoritetaan. Näin ei maksa kukaan tätä vuokraa omasta talostansa, vaan siitä maan-osasta, joka hänellä on yhteisestä laitumesta.» Näin Toivosen puhuttua, miehet vähän aikaa olivat ääneti, asiata miettien, mutta pianpa nousi tohina ja huuto ja riita ja tora, ikään kuin olisi ollut murhan asiat.
Silläpä kiire, ajattelin syöttää, kun ruoka joutuu, sanoi emäntä. Johan sille minäkin siitä mainitsin, vaan kuului olevan kiire jouduttaa jyväsäkki jauhoiksi. Aliina kuunteli syrjästä vanhempiensa keskustelua ja ihmetteli, miten ulkokullattuna isä osasi olla, säälien samalla äitiä, joka ei näkynyt vähääkään epäilevän, vaan uskoi aina hyvää ja piti kaikki totena.
"Silläpä ei ole väliä, miksi minua kutsutte. Kumminkin sanon, että huonoa oltavaa sekin olis, jos ei kukaan luutaa tekisi." "Kas tyttöä vaan, mitä päästelee naamastaan", sanoivat kaikki ja nauroivat. Elsa meni pois eikä enempää kuunnellut. Kotiin tultuaan hän kysyi luvan saada käydä sairaalassa katsomassa Heleena-tuttavaansa.
Hän myönteli vedoten samalla Anna Liisan miehen nenään: »Ka saapihan sillä niistetyksi. Ja eikös sillä Vatasella olekin ihan saman kokoinen nenä kuin tällä Ihalaisellakin?» »Samanhan se on. Ja silläpä tuo on Ihalainenkin omalla nokallaan vaan turistellut ja hyvästipä häntä on tuossa vain elettykin, eikä ole ollut leivästä eikä särpimestä puutosta.»
"Kas, silläpä onni on tuolla pikku ruususella", arveli karpalo, joka tuskin sai ajatelleeksikaan niin suurta onnea, vaan ei koskaan voinut itse päästä lähemmäksi, kuin tuonne vainioveräjälle.
Muistaos kuitenkin, muista ja tiedä: Pohjolan neittä ei kaupalla viedä, Lyylin ei sydäntä vallitse kenkään; Väkisin-pyytäjä pilalle menkään. Silläpä pakenen sulhoni suojaan, Taivahan turvissa, luottaen Luojaan, Lähden kuin lähdenkin omille teille, Rakkahan syntymämaan alanteille. Juokseppas, hirvi, joudu ja riennä!
Nyt kauppias kertoi miten siitä erään naapurin poika oli päässyt kauppapalvelijaksi kaupunkiin ja ruvennut kohta saamaan viidensadan markan palkkaa. Mutta silläpä oli onni! ihmetteli Jaakko Jaakonpoika. Tuonko Mikonperän Jaanun poika? Sen. Hänen rupesi tekemään mieli käydä Mikonperässä. He olivat sen isännän kanssa nuoruudentuttuja. Vai on sen Jaanunkin poika kauppapalvelijana, tuota.
Kyllä se pysyy, joka kerran kylmään metsään on mökin tehnyt. Et saa elinaikanaan pois, jos et maksa kaikkia sen työvaivoja. Sillapa minä sanoin, että minä en lähde, sanoi Lassi. Minä en kyllä paljon ymmärrä raamatun kannalta, vaan oikeuden kannalta minä tiedän, että ei tule sitä tuomaria, joka minut panee pois niillä puheilla, kun vaan en tee rikosta. Hemmo muuttui vähän lempeämmäksi.
Niin vakavan varmana istuvi hän torin pielessä portillansa ja kirkkoa, koulua katsastaa ja kaukaa kiertävi kansa. Kas, silläpä sitä vasta turkkia on! Ja entä sen paksua selkää! Ja milloin ääni sen ärjähtää koko kaupungin pennut pelkää.