Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. toukokuuta 2025
Silakkaa syödessäni sanoin minä pastorille: »Nämä silakat on ostettu meidän pitäjästä.» »Ei olekaan», vastasi pastori hymyillen. »Mutta ihanhan nämä maistuvat samanlaisilta kuin Kemiön silakat», väitin minä. »Kyllä ne on ostettu korpoolaisilta Turusta», nauroi pastori, »ja eikö nuo silakat liene kaikkialla samanmakuisia.» Rakuunat, jotka näkyivät osaavan jonkin verran suomea, nauroivat myöskin.
Aksel otti kolme sitomaa kumpaiseenkin käteensä sanoen: »Tässä on, kas näin paljon minä tuon.» Kallu teki samoin, ja tuodessaan sitomat herroille virkkoi hän ivallisesti: »Katsos poika voimia, sanoi suutari räätälille, kun hän silakkaa hännästä ilmaan nosti.»
Ja nyt kelpaa sille kosken arimmassa paikassa, matalassa niskassa, keskellä päivää, veneen pulikoidessa muutaman metrin päässä siitä, tuommoinen pelätti. Silloin niiden täytyy ottaa melkein mitä hyvänsä, vaikka suolaista silakkaa, joita kai siis täytyy ruveta varustamaan mukaansa vastavuosina? Mitäs tuumit? Tuumin vain, että se on komea kala ja että sinulla on ihmeellinen taikakalu uistimeksi.
Hei heli laa! Joju myöskin läheni kotiansa, ja katseli tavan takaa marjojansa. Kauniimmat hän nyyppäsi suuhunsa: "saatanhan syödä muutaman marjan, mitäpä sillä väliä on", tuumi hän. Mutta marjat vähenivät vähenemistään. Tuossa oli muona-Matin mökki. Joju meni tupaan. Siellä oli silakkaa ja leipää pöydällä sekä piimää läkkituopissa.
Se se sitä sittenkin painostaa.... Oltiin aamulla menossa verkkoja nostamaan. Tuntui kuin ei tultaisi saamaan mitään... Kun pääsikin se Emma, ennenkuin tämä oikein selvitettiin. Väärinhän se on. Se mikä on väärin, se on väärin. Siitä varmaan kerran, ehkä piankin, tulee jumalan rangaistus. On saattanut vihastua niin, ettei anna vuosikausiin silakkaa.
Meni nurkasta, jossa heidän ruokavarojansa oli, hakemaan leivän palan. Silakankin hän sieltä löysi. Takkakivellä istuen hän rupesi jyrsimään leipää ja haukkasi aina silakkaa joukkoon, vähäsen, että olisi pitemmälle piisannut. Sitten joi hän vettä päälle, kaivoi piipun perät suuhunsa ja rupesi, päätä muurin otsikkoon nojaten seisoskelemaan ja takan perään katselemaan...
Mutta Tahvo ja Ester nauroivat niin, että heidän täytyi ottaa kiinni veräjän pylväästä. "Tuoss' on teille leipä, juustopala ja neljä silakkaa", sanoi äiti. "Ajakaa nyt lehmät kauniisti laitumelle ja tuokaa ne illaksi kotiin; vuohet kyllä seuraavat kellon ääntä." Ei sitä tarvinnut sanoa kahta kertaa Tahvolle ja Esterille.
Vähät muusta, kunhan saatiin ratsastaa, ja vettä valuen päätyivät ratsastajat kalastajan majaan, jossa he nautinnolla söivät tuoretta silakkaa ja Ahvenanmaan juustoa. Sillä tavoin raivosivat nuo ylhäiset hurjapäät koko päivän metsässä, eivätkä nuhteiden pelossa uskaltaneet illaksikaan palata pappilaan.
"Minä tulin kirkkoherra Gutzeus'en kanssa ja olen nyt 6 vuotta palvellut täällä; hän on lähtenyt Tukholmaan ja minä olen hra Erikin luona". "Mikä on sinun nimesi?" "Stefan Martinpoika". "Vai niin. No tule nyt, Stefan, minun kanssani tupaan, niin saat ruokaa". Minä kiitin ja seurasin. Neito pani pöydälle kappaleen paistettua lihaa, silakkaa, voita ja leipää.
Elsa meni kyökkiin, jossa väki olivat juuri ruoalta päässeet, Sanna ja kyökkipiika vaan vielä aterioivat. Rouva tuli kyökin ovelle ja sanoi: "Liina katsoo Elsalle myöskin haukattavaa!" "Kyllä!" sanoi Liina, se oli keittäjättären nimi, ja viittasi sormellansa Elsaa rahille istumaan. Elsa aloitti syönnin. Siinä oli leipää ja silakkaa, perunoita ja piimää. Kaikki söivät hyvällä halulla.
Päivän Sana
Muut Etsivät