United States or Palestine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nää vannovat, ett' ilkiön Laill' armas on elänynnä, Niin synnyttänyt sikiön, Jost' on kovin hämmästynnä. Voi tuskaa, voi kun tuomitaan Päiviltään puoliso surmaan; Syyt' ei hän tiedä, vaivassaan, Ei ymmärrä kehen turvaa! Suur' tynnyr', kolme vannetta Sen laitain ympäri kiertyy: Sinn' äiti syöstään, lapsensa, Sen kanssa merehen viertyy.
Sérafine ajatteli heti sikiön ulosajoa, hän odotti muutamia päiviä, puhui sitten Reinen kanssa asiasta, mutta sai aikaan ainoastaan uuden kauhun purkauksen ja hysteeristä itkua.
"No, poikaseni", sanoi Zsuzsi täti, ottaen syliinsä tuon herttaisen sikiön, "kenestä pidät enemmän, Linka tädistä vai Julcsa tädistä?" "Linka tädistä en pidä, sillä hän ei antanut minulle suklaata, kun sitä pyysin". "Sinä pidät siis enemmän Julcsa tädistä, etkö niin?" "Hm". Julia hymyili ja taputteli poikaa hellästi poskille.
Kadotuksen kauhea henki Niin ilkeän sikiön loi, Se myrkyt sen herkuksi syötti, Sapet julman juomaksi soi. Näin kasvoi kauhistavainen Lohikäärme, mi maailmaan Kadotuksen kuilusta tänne Tuli myrkkyä oksentamaan. Se henkäsi vain, niin kaatui Tainnuksihin tuhannet. Se valoi myrkkyä suustaan, Monet murhaten ihmiset.
Sillä epäilemättä on olemassa vuorovaikutusta äidin ja hänen kohdussaan olevan sikiön välillä, niin että se, mikä vahingottaa toista, myös vahingottaa toista.
Se oli välttämätön likakanava, jota ilman ei voitaisi estää sikiön ulosajoa ja lapsenmurhia. Jumalallinen äiteys teki haaksirikon tässä loassa, ihana elämänsynty laski tässä likavesijohtoon.
Täällä, rouva Rouchen luona oli hän naamioidun rikoksellisuuden silmäin edessä, sikiön, joka kuristettiin, ennenkuin se oli saanut hengen, synnytettiin kuolleena eli ajetaan ennen aikaansa ulos ja kuolee ensi hengähdyksellään. Ja kaikkialla kukoistivat lastenmurhat, kaikkialla kuristettiin lapset, leikattiin paloiksi, käärittiin sanomalehtipaperiin ja pantiin porttikäytäviin.
Hänen karkea musta tukkansa valui rasvaisina suortuvina hartioille, parransänki oli harmahtava, ja punaisten, ripsettömäin silmäluomien alta tirrottivat lasimaiset juoponsilmät. Hän huitoi nyrkillään ympärilleen ja kiljui: »Missä se mies on? Missä on se sikiö? Minä tahdon hänet kuristaa, sen sikiön!»
Se seikka tekee minun yhtä raukkamaiseksi kuin muutkin." Hänen ihanteensa oli saada rankaisematta, ilman pakkoa ja pelkoa tyydyttää himonsa ja riemuita siitä, että on voittanut luonnon. Kun hän puhui keskosensa synnyttämisestä mainitsematta, että sikiön ulosajaminen oli ollut tämän yhteydessä, alkoi Mathieu aavistaa asian oikean laidan.
"Muuttukoni jos monasti, Kaatukoni jos kahesti. Sano, sano orja rukka, Mi on tässä kostitsoina? Syötän vuoen raatamatta, Toisen työlle työntämättä." "Jo sanon emäntä rukka, Mi on siinä kostitsoina: Onpa naisen olkaluuta, Palakaisen pääpaloja, Söit sä tissit tyttäresi, Söit nännit oman sikiön, Jota kauan kasvattelit, Itse rinnalla imetit."