Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Mittee sinä siittä sanot? Hoastatpa mittee tahhaan, kunhan voan oot minun! KAUPPANEUVOS. Kas niin! Sanoinhan sen, Kerttu, että sinä kyllä hänet valloitat. Onnea, teille, lapset! HEIKKI. Niin, onnea! Mutta, voi taivaan tapernaakkeli! Aika lailla sinä annoit vehkeillä kanssasi. Minä sinun sijassasi olisin jo suuttunut. Onpa tässä vähän vehkeilty erään toisenkin kanssa.
TOINI. Anna se hänelle anteeksi, Gertrud. Hän ei voinut hillitä palavaa rakkauttaan. KERTTU. Tokko lie kätein ollunna ies oikein puhaskaan. Kottoo lähteissäin kyllä hankasin vennään saippuan ja hiekan kanss', mutta tuolla kievarissa siittä likkaantuivat toas uuvelleen, kun menin navettaan lehmiä kahtomaan. TOINI. Ei herrassööding Ryynänen siihen katso, koska se kumminkin oli sinun kätesi.
Kaipasko Syrjäläinen provastille poikain päälle siittä kortin lyönnistä?" kysyi emäntä, keskeyttäen isännän puheen. "No ilmankos." "Niin, enkö minä jo teille viimein sanonut, kun läikytitte tuossa, vaan te ette olleet sitä kuulevinannekaan", sanoi emäntä pojille. "No ei se mitään. Läpipä tuosta päästiin ja komeastipa päästiinkin," lohdutteli vaan Erkki.
Niin olivat sekä ihmiset että eläimet suojattomina talven lähestyessä aivan pahan-ilkisen ihmisen vuoksi. Talon tyköä löydettiin eräs lakki, joka tunnettiin Kanniaisen Jussin omaksi ja siittä arveltiin tuho hänen tekemäkseen ja olevan vielä hyljätyn kosijan kostoa. Hyi!
Tässä, rakas, Kerttu, saan esitellä sinulle sulhasesi, tuomari Valter Ryynäsen, ja konttoristini, herra Hellstén'in. Neiti Virnes ja neiti Sidensnöre, hänen hyvä ystävänsä. Varjele taivas! Variksen pelättiähän nuo ovat. KERTTU. Ooho! Vai tämä se siittä on minun sulhasein! No, ei uskois! Mutta pulska mies tuo näyttää olevan. Ilmankos sitä eno niin kiittelihhii.
Minä vien teidät ihan maantielle, teistä tulee vielä keppikerjäläinen lopulta. KERTTU. Antaa tulla. En pelekee. Kävellään siittä yhessä mieron tietä ja lauletaan: »Ja vaikkei ois ihtellä illallist' ja illallist' ja illallist', Vaikkei ois ihtellä illallist', niin kulta se olla pittää.» Kas niin, nyt se vielä rupeaa siinä veisailemaan! KERTTU. En ook' siitä en kerrassa millänikkään.
Molemmat, niin sulhanen kuin puhemieskin, olivat kuin puusta pudonneita. Tuommoista he eivät olleet odottaneet. "Mitä me nyt teemme? kuulitkai sinäkin, että saimme rukkaset," kysyi vihdoin Paakka. "Ei mitään ... lähdemme pois," sanoi Hikliini, vihasta punoittavin silmin. "Mutta jos koettaisimme vielä kerran," "Mitä turhia! Lähtään pois." "Vaan entäs se velkakirja ... puhutaanko siittä mitään?"
Päivän Sana
Muut Etsivät