United States or Malta ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kirkonkokouksessa tapaamme jäykän kapteeni Jerlströmin Lahdesta ja pormestari Sidbergin muitten seurakunnan äänivaltaisten etunenässä.
Itse hän kyllä muisti, milloin ja miksi oli tänne tullut. Koko elämänsä oli hän toiminut armeliaisuuden sisarena; missä olikin ollut, oli hän aina auttanut, lohduttanut ja pitänyt ihmisistä huolta, hän meni aina sinne, missä luuli jonkun sairaan tai hädänalaisen häntä tarvitsevan. Ja siksi oli hän asettautunut tännekin seurakunnan diakonissaksi.
Hautaus-päivänä oli seurakunnan arvostettu kirkkoherra talossa, jossa kokoontuneilta kysyi, kuka ottaisi hoitaaksensa lapset, heidän kodin ja talouden. Kaikki olivat liikutetut, mutta asia oli vaikia ja sieti tuumailla.
Työ virolaisten ja lättiläisten hyväksi oli myöskin velttoa. Autettiin, mutta juuri kun päästiin niin pitkälle että vähäinen apu olisi vielä ollut tarpeen työn edistymiseksi, silloin sanottiin "seis!", ja siten oli murrettu pontevan opettajan vaikutushalu ja kyky. Tein konsistoorille useampia ehdotuksia silloin kun olin virolais-lättiläisen seurakunnan esimiehenä, mutta turhaan.
Saatuamme suosituskirjeen saksalaisen seurakunnan pastorille Odessaan, lausuimme sydämmelliset jäähyväiset ystävälliselle isännällemme, joka oli tuona lyhyenä oloaikanamme Kiev'issä toimittanut meille niin paljon iloa, ja läksimme taas matkalle. Vielä yö ja kappale seuraavata päivää oli meidän matkustaminen rautatiellä. Edessämme oli taasen tasanko, ääretön, taivaan rantaa tavoitteleva tasanko.
Ei sillä hyvä, että he omissa kokouksissaan ankarasti arvostelivat seurakunnan papistoa ja sen oppia; rovastinkin olisi pitänyt yksityinen elämänsäkin muuttaa siksi, mitä he oikealla elämällä tarkoittivat.
Viimeksi mainittuja ei kuitenkaan tarvinnut milloinkaan käyttää se sananpalvelia, joka tänään oli astunut seurakunnan hartautta herättämään; sillä rovasti Haborgilla oli paljoa syvempi kuvitus, kuin tavallisesti kirjallinen, ja semmoinen mielenhurskaus, joka oli enempi kuollutta puustavillista tietoa.
Ja ainoastaan Jumalan avulla pääsin ehein nahoin... Ja tämä on nyt rippikoulupoikain teko seurakunnan rovastille... Ja minunlaiselleni rovastille, joka en tahdo, enkä tee hiuskarvankaan vääryyttä kenellekään.
Mustan vaatteen päällä heiluu myöskin valkoisia, nauhamaisia esineitä, kantoliinat. Kaksitoista siistiä talonpoikaista miestä kantaa paareja. He ovat seurakunnan, vieläpä koko pitäjän etevimpiä isäntiä, käsissä valkoiset hansikkaat. Kohta heidän peräsään kävelee tyhjinä myöskin kaksitoista samanlaista miestä, net ovat varakantajat.
Miksi tulitte meidän luoksemme, herra pastori? Tulitteko oman hyötynne tähden tai rakkaudesta meihin? Jälkimmäisessä tapauksessa saatte Johannes Nygårdista uskollisen auttajan työssänne seurakunnan hyväksi, muuten saa se asia jäädä semmoiseksi kuin se on ollutkin: Jumalan sana ei ole sidottu. Nuoren papin pää vaipui syvälle alas.