Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. marraskuuta 2025
Kun minä aloin mieheksi varmistua, rupesin tuntemaan kummallisia haluja, jotka minua painajaisen tavoin ahdistivat. Yöllä näin pahoja unia, päivällä olin alituisessa taistelussa mielikuvitukseni kanssa... Naisia minä rupesin pian kammoamaan, mutta pakosta kun heidän seuraansa jouduin, olin siellä mielelläni. Mutta mielikuvitukseni oli yhä vihollisenani.
Nuori pastori näyttäysi aina Annaa kohtaan ystävälliseltä ja huomaavaiselta, vaikka hänen seuraansa ei hän, kuten luonnollistakin oli, enää pyrkinyt. Suurta iloa tuotti Annalle syksyllä veljensä kotiintulo.
Tämän, sanoi Johannes ja ojensi pienen paperipalasen hänelle. Se oli sama, jolle Signe tuolla edellisellä kerralla oli kirjoittanut, ettei Johannes tulisi kauppojaan katumaan, jos hän jäisi heidän seuraansa. Johannes oli kätkenyt sen taskuunsa ja nyt äkkiä muistanut sen. Kiitos, sanoi Signe ja otti paperin. Se lupaus oli tehty hyvässä tarkoituksessa.
Mutta kerran tultuaan heidän seuraansa hän antoi kaikki anteeksi ja hänestä olivat heidän puheensa ja pilkkansa hyvin sukkelia, samoinkuin ne vallattomuudet, joihin he juovuspäissään ryhtyivät. Ingridinkin vuoksi oli Gabrielilla sentähden vielä pahempi omatunto siitä, että hän ei irroittunut tästä metsästysseurasta. Mutta irrottautumisen sijaan hän yhä useammin joutui siihen seuraan.
Tällaisena aamuna ei häntä häiritse edes likainen, vallaton lapsiparvi, joka kaupunginlaidasta hänen seuraansa liittyy ja on monta kertaa ollut hänen Monte Cavolle nousunsa pahin vastamäki. Mutta hän pääsee siitä lahjomalla pahimmat heistä namusella tai kuparikolikolla ja silloin jättävätkin jo kaikki epämiellyttävät vaikutukset hänet ja hänen huomionsa kääntyy yksinomaan suuren luonnon ihailuun.
Silloin vaan kuin tuo pelätty noitatyttö oli mukana, sai hän rauhaa; senpä tähden hän mielellään hakikin hänen seuraansa, eikä aikaakaan, niin rupesivat he pitämään toisiansa arvossa. Heidän nuoret, lämpimät sydämmensä kiintyivät, heidän sitä huomaamattansakaan, yhä enemmän toisiinsa.
Mutta se oli niin omituista, että joskus kun Heikki oli väsynyt ja alakuloinen, tuntui hänestä kuin elämällä olisi ollut toinenkin puoli, jota hän ei vielä ollenkaan tuntenut. Sellainen vakava, harmaa työpuoli, joka häntä hiukan peloitti. Semmoisina hetkinä hän aina kaipasi Anna Kalliota ja etsi hänen seuraansa.
Kaikki kirjat, mitkä hän vaan käsinsä sai, luki hän kannesta kanteen. Nuorten seurasta ei Matti juuri paljon välittänyt, mutta ei hänen ollut kaikesti hyvä olla ilmankaan heidän seuraansa. Menikö nuoret joihinkin tansseihin, meni Mattikin mukana, mutta siinäkin oli hänellä omituisuutensa. Jälempänä muita kävellä hytkytteli hän yksikseen, ikäänkuin uneksien.
Niin, hän tahtoi katsoa tuota pientä kakaduta ja kuulla hänen puhuvan, mutta se olikin neiti, joka oli hänen suojeliattarensa, ja siis sai hän neitin seuraansa. Ah! neiti antoi kakadun istua sormellansa ja antoi hänen kuhnuttaa päätänsä tuota kukoistavaa poskea vasten ja keskustella; ah, niin liikuttavaa. Liina jäi sisälle, eikä häntä näkynyt saavan liikkeelle.
Hän on ollut synkkä ja ääneti siitä hetkestä asti kun yhtyi vanhaan seuraansa. Jotain kaivaa hänen sydämmensä juurta, jotain, mitä hän ei voi poistaa, vaikka samoo kaikki maat ja manteret. Mitenkä nyt lienee Livin laita? Hän oli rakastanut Liviä niin sydämmellisesti ja kuitenkin oli totuutta Livin sanoissa kun hän kuiskasi: "Aslak, Aslak! että näin taidat minua pettää!"
Päivän Sana
Muut Etsivät