Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. lokakuuta 2025
"Entäs Kaarle Lejonankar'ille? Eikös hän ollut tuo ainoa joka on puhunut Sesilian sydämelle?" Sesilia punastui ja oli ison aikaa vaiti. Juhon sydän sykki melkein kuultavasti, mutta hänkin oli vaiti. Vihdoin sanoi Sesilia: "niin, Juho, hän se oli, sinulta en tahdo mitään salata." "Ja nyt rakastaa Sesilia häntä ja on hänen morsimmensa?" sanoi Juho, tukehduttaen tunteensa ilmestymisen.
Sesilia oli vaiti ja meni huoneesta ikäänkuin jatkaaksensa pukeutumistansa: mutta kuluipa hetki ennenkuin hän taasen taisi sitä ruveta tekemään. Hänen täytyi kuitenkin ryhtyä siihen ja olikin pian valmis, tämän uuden säteilevän ja hänelle, joka melkein sanan täydessä merkityksessä oli erämaasta tullut, oudon olon haihduttaessa hänen levottomia, kahdenvaiheisia ajatuksiansa.
Vappu oli istunut pienen tupansa eteen ja istui katsellen laveata vedenpintaa, kun molemmat tytöt tulivat. Hän ei huomannut heitä. Hän laulaa hyrytteli hiljaa itseksensä, liikuttaen itseänsä laulun tahdin mukaan. Sesilia lähestyi ystävällisesti ja koski eukon olkapäähän. Vanhuksen katse kirkastui. "No, hyvää iltaa, neiti! Ja Kreeta neiti myöskin! Jumala siunatkoon tämän illan kaunista aurinkoa!
Enempää hän ei voinut virkata. "Ensin Turkuun sitten minne ruhtinas hyväksi näkee." Samassa havaittiin Sesilia. Hän ei ennen ollut nähnyt mahdolliseksi päästä pakoon; mutta nyt kun liekit rupesivat saavuttamaan häntä, ei hänkään saattanut viipyä kauvemmin ja hän toivoi mahdolliseksi kenenkään huomaamatta pääsevänsä puutarhaan. Eräs kasakkain päästämä huuto ilmoitti että hän oli keksitty.
Sesilia ei tahtonut eikä taitanut ilmoittaa epämääräistä pelkoansa Margareetalle, ja Margareetta taasen ei tahtonut katkeroittaa Sesilian mieltä Katariina rouvaa, ja vielä vähemmin Kaarlea kohtaan. Yrjön täytyi lähteä heti joulun jälkeen. Kaarle oli myöskin useimmiten poissa, mutta tuli kuitenkin joskus muutamaksi päiväksi nuorta morsiantansa tervehtimään.
Sitä suurempaa mielihyvää osoittivat sentähden hänen silmänsä, kun hän katseli häntä, ja sitä sydämellisemmästi ja luottavammasti puheli Sesilia, jota tehdessä useinkin maailman oppineen miehen huulille tuli hieno hymy, semmoinen, jolla kuullaan miellyttävän lapsen sievää papatusta, ja lapsellisia tuumia.
Sitte sanoi hän: "Margareetta, sinun pitää kiireimmin laittaa itsellesi sopiva puku äitisi luona käyttääksesi. Katso tuossa on kaksi hamekangasta. Sesilia ja etenkin Maiju-neitsy saavat sinua auttaa." Margareetta kiitti nöyrästi äitiänsä hänen huolenpidostansa ja rupesi heti toista kangasta leikkaamaan. Molemmat olivat harmaan väriset.
Mutta vielä enemmän minua ihmetyttää että pikku Sesiliaseni puhuu hänestä noin lämpeästi." Sesilia puolusti nyt innokkaasti poismennyttä ystäväänsä, siksi kunnes Kaarle hymyillen keskeytti häntä sanoen: "kaunis morsiameni puhuu erinomaisen lämpeällä innolla tästä nuoresta miehestä." "Miksi en sitä tekisi?
"Se on niin maalaista, ei Tukholman naisten tarvitse osata kävellä niinkuin maalais-mamsellin," sanoi hän kerran niin miellyttävästi ja hienon leikillisesti hymyillen, ettei kukaan taitanut arvata, että hänen sanoissansa oli rahtuakaan vakavuutta. Mutta Sesilia tunsi sydämessänsä, että ne olivat aikomuksella sanotut, ja hän luopui näistä kävelyistänsä.
Mutta minä en taida käyttää hyväkseni hänen kehoitustansa jäädä tänne. Mahdotonta, mahdotonta! Jokainen hetki, jota en käytä tyttäreni etsimiseen on minulle sanomattoman raskas. Mutta Sesilia, lapseni, sinä vaalenet, mikä sinua vaivaa?" Sesilia oli ruhtinaan lähteissä vaipunut sohvalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät