Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. marraskuuta 2025
Tultuani ensimmäisen portille näin pihalla kolme kantamuksilla varustettua venäläistä sotamiestä sekä upseerin, joka juuri oli nousemassa hevosen selkään. Tempasin paikalla toisen pistooleistani ja laukaisin sen lähimpään sotamieheen, samalla kun hevosellani ajoin toisen nurin.
Tahdotteko, että mäikytän häntä vähän selkään. Tarvitsisi hän selkäsaunan enonkin vuoksi ja pienen lisälöylytyksen teidän tähtenne.
En, herra pilkkakirves, vastasi d'Artagnan, mutta neljällä hevosellamme voimme tuoda kotiin kolme ystäväämme, jos vaan löydämme ne vielä hengissä. Joka olisi suuri onnenkohtaus, vastasi Planchet. Olisippa kylläkin, sanoi d'Artagnan, nousten hevosensa selkään.
Ja sitten kiitti hän häntä kädenlyönnillä, "siitä että hän silloin niin hyvin lennätti hänet pois tappelusta!" Tämä näytti niin peräti reippaalta, merimiehentapaiselta ja hänestä tuntui melkein kuin olisi hän antanut selkään, sen sijaan että hän itse oli vähällä saada sitä.
Pajupehkosta kaupungin rannassa ei uskoisi sellaista suuren kaupungin asukas. Mutta kyllä se on ihan totta. Pajupehkoja kasvaa vielä monen kaupungin rannassa armaassa Suomenmaassa; kasvaa meidänkin kaupungissa, ja hauskaa se minun mielestäni onkin. Vitsa pujotetaan hauen lutusien ja suun läpi, sitten hauki selkään, yli oikean olkapään, ja sitten piippu hampaisin. "Tulethan sinä pian, Niiranen?"
Muistelkaamme esimerkiksi Karilan renkiä, jolle, suurikelmille, kerran pisti päähän ropsia isäntäänsä vähän selkään, ja siitäpä olis käynyt pojalle pahoin, mutta kas kun oli junkkarilla äkkipikaan niskassa harmaa takki, ja tämähän pelasti miehensä. Olkoon menneeksi! Kohden kasarmia marssikaamme!
Osta viinaa sarkka, Maksaa kolme markkaa; Olutta tuopin täysi, Niin saat hyväksi pääsi." Marakatti pöyältä katsoi. Päälleni rännätä tahtoi; Minä häntä jalalla potkin, Ruoskalla selkään sutkin.
Ja nyt yritti Alroy jälleen nousemaan sen selkään, mutta voimat puuttuivat häneltä, ja hevonen laskeusi heti polvilleen ja vastaan-otti hänen. Ja kun ruhtinas oli päässyt istualle, kohosi hevonen ja juoksi taas entistä suuntaa ripein askelin.
Sinä elätät käärmeen povessasi, ja ennenkuin aavistatkaan, niin tunnet sen myrkyllisen piston sydämessäsi. Hyvästi, eno, ja sinä Herkules, seuraa minua." Emmerich lähestyi ovea, kumarsi vielä kerta hellästi ja ystävällisesti herra Vanderstratenille, ja oli juuri lähtemäisillään ulos yön selkään, mutta samassa suku-rakkaus sai vallan enon sydämessä.
Mun jalkoihini lohikäärmeen lailla Lamahtui kohtaloni; uljaasti, Kuin pyhä Mikael, sen päällä seisoin, Ja kohden taivasta kun lentimillä Ihailukseni ylös kohosivat, Mä keihään pedon selkään syöksin. Näin Luo Valpurin ma astuin.
Päivän Sana
Muut Etsivät