Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Niinkuin ukkonen olisi iskenyt alas. Isän valtasi kamala tunne, hän tunsi seisovansa kuin vararikon tehnyt hovinherra torpparijoukon keskellä. Ei ollut enää valtaa tuon »nulikan» yli, ei isällistä eikä käsivarren voimaan perustuvaa. Ja tuo toinen ovenpuolella seisoi pää pystyssä, täydessä nuoruuden jäntevyydessä ja silmässä paloi uhman lieska.
Hän näki nyt seisovansa asiain syiden eikä enää kirousten edessä, sanojen eikä enää ryhmysauvojen vastassa. Tämä teki hänelle hyvää ja rauhotti häntä. Hän laitteli suunnitelmia ja varustautui huolellisesti siihen, mitä tulevaisuus häneltä vaati. Samalla häipyi lumous, jolla metsistynyt palvelustyttö oli häntä pitänyt pauloissaan.
Ja mikä häpeä, kun häntä käskettiin oppimaan jotakin ammattia. Kun hän saapui jälleen kotimaahansa, niin hän sai yllin kyllin muutakin ajateltavaa, sillä ensimäinen sanoma, joka kohtasi häntä, oli hänen isänsä äkillinen kuolema. Hän oli rakastanut hellästi isäänsä, ja siksi hänen surunsa oli hyvin suuri, ja hän tunsi nyt seisovansa aivan yksin maailmassa.
Pelästyneinä lähtivät pojat pakoon minkä käpälistä pääsivät, ja pappi huomasi silloin yht'äkkiä seisovansa synnyttämässä olevan nartun edessä, joka yritti nousta jaloilleen. Mutta hän ei antanut sen edes nousta, vaan alkoi, aivan kuin olisi menettänyt järkensä, kaikin voimin lyödä sitä. Kahleiltaan ei koira päässyt juoksemaan pakoon, vaan uikutti kauheasti ja reuhtoi iskuja vastaan.
Kenelm nousi ylös, otti hatun päästänsä ja pani sen taas päähän, juhlallisesti tervehtien, kääntyi ja huomasi seisovansa vastapäätä George Belvoiria, jonka jälessä seurasi kaunis Cecilia ja muutamat vieraat. George Belvoir tarttui Kenelmin käteen ja huudahti: "Chillingly! Arvasinpa etten erhettynyt." "Chillingly!" toisti Leopold Travers. "Oletteko te vanhan ystäväni, Sir Peterin, poika?"
Sillä olkoon, että Rabbing oli kokenut mitä muuta tahansa! Että hän tiesi kaikki ja taisi kaikki! Ellei hän ollut rakkautta kokenut, silloin hän oli lapsi elämäntiedossa ja paljon tuhmempi kuin lapsi oman itsensä tuntemisessa! Noin ajatteli Johannes. Hän tunsi seisovansa niin tavattomassa määrin keskellä elämää, keskellä ihmisyyttä, ajattelevansa keskeisesti, tuntevansa keskeisesti.
Hän päätti useamman kerran lähteä tapaamaan pastoria itseään ja alottaa keskustelun tuosta vaarallisesta asiasta, siten estääkseen julkisen hyökkäyksen, mutta hänelle nousi kylmä hiki kun hän vaan kuvittelikaan seisovansa tuon nuoren papin edessä, hänen totisen syvän katseensa kohtaamana, katseen, jolla näytti olevan voimaa tunkea aivan ihmisen läpi, ja kauppapalvelija Johan Lind kuuli puotiin saakka, kuinka syvään hän huokaili istuessaan pulpettinsa ääressä konttoorissaan.
Saanko kysyä, minkätähden minua niin pelkäätte? Minkätähden pakenitte, minulle jäähyväiset sanomatta, kun viimein Tampereella olin? Saattaako Amalia mamseli olla niin kovasydäminen, ett'ei hänellä ole ainoatakaan ystävällistä sanaa minulle antaa?" Naiset eivät vastanneet tähän mitäkään. He tunsivat seisovansa loukatun voittajan edessä ja olevansa hänen vallassaan.
Niin hän sanoi ja kehui seisovansa sanansa päällä. Siihen kertyi asiaa siltä puolelta harkitsemaan suuri joukko. Toiset väittivät, etteivät he sitä ikänä usko, mutta toiset alkoivat pitää mahdollisena, jopa ihan varmanakin. »Onhan sellaista nähty!» Olihan sitä joskus nähty. Ei mitään uutta auringon alla. Ruvettiin tuumimaan, kuka tuon ehkä olisi käynyt nappaamassa?
Hienoille, ranskalaiseen tapaan kasvatetuille aatelismiehille oli kaikenlainen tupakka yhä vielä kauhistus, mutta tämä juuri synnytti vähemmän sivistyneissä keikareissa vastustuksen, ja kuta sakeampia savuja he tupruttivat koreista posliinikopistaan, sitä enemmän he luulivat seisovansa Ruotsin vapauden puolella ylimysten turhia ennakkoluuloja vastaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät