United States or Aruba ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Hywää päiwää!" sanoin hänelle, seisahtuen ja lakkiani kohottaen, sillä heti ukon nähtyäni juolahti mieleeni, että hän kenties woisi minulle jotain kertoa tuosta kummallisesta muistokirjoituksesta. "Päiwää, päiwää!" wastasi hän ja hänkin seisahtui. "Oletteko tästä kaupungista kotoisin?" kysäisin häneltä. "Tästähän tuota mukamas olen." "Taidatte olla jo wanha mies?"
Tämä kulki useita kertoja hänen ohitseen, väliin seisahtuen ja katsellen häntä, väliin hymyillen ja päätään pudistaen vetäytyen sivulle, tullakseen heti takaisin tähystämään muukalaista. Viimein säpsähti tämä siitä, että käsi laskettiin hänen olalleen.
Tuosta suuresta melusta, hälinästä ja haukunnasta tuli vihdoin kyökistä esiin eräs elämän kukoistuksessa oleva naishenkilö, joka näytti olevan enemmän kuin kyökkipiika ja vähemmän kuin talon-emäntä, ja huusi, porstuaan seisahtuen, terävällä, kimakalla äänellä: "Mikä jumalaton melu tämä on? Tuleeko turkki vaiko ranskalainen sisään?"
Sitten, seisahtuen äkkiä hän sanoi päätään kallistaen: "Kuulkaa, eikö se ole hätäkello, joka soi tuolla alhaalla Rhône'n laaksossa?" "Tosiaankin", Villon vastasi, "minustakin on kuin kuulisin jonkun kaukaisen kellon äänen, joka nousee tänne asti. Vaan keitä ovatkaan sitten nuo ihmiset, jotka näyttävät herättävän teissä niin suurta pelkoa ja kauhua?"
"Kuka sinä olet, joka minua isäksesi sanot?" sanoi yhä enemmän hämmentynyt ukko seisahtuen. "Minä olen teidän oma pikkunen Reetunne; ettekö tunne enään minua?" "Niin oikein ... nythän tunnen sinut ... äänikin on Reetun... Jumalan kiitos kun tapasin wielä yhdenkään omaisistani eläwänä... Mutta onhan sinusta tullut oikein komea tyttö..."
Kohta tuli vastaan ajava näkyviin. Huolettomasti reen toiseen laitaan nojallaan istui siinä suuri mies lammasnahkaturkissa, ja keskenkasvuinen poikanen ajoi hevosta. Kohdalle tultuaan kohosi suuri mies suoremmaksi istumaan ja sanoi pojalle: Eläpäs aja. Poika seisautti. Viepikö tämä tie Lahnaniemeen? kysyi mies. Sinne tämä menee, vastasi Aliina seisahtuen. Kenenkä sinä olet tyttö?
Vihastus ja kiukku olivat piirtäneet lukemattomia ryppyjä noihin tavallisesti kiiltäviin, voisi melkein sanoa turhamielisesti hoidettuihin kasvoihin. "Lopettakaa jo herran tähden lohdutuksenne!" huudahti hän seisahtuen oikein epäkohteliaasti. "Seuraukset ovat arvaamattomat!
Ihmiset ovat niin onnettoman kitsaita tähän aikaan, ett'ei niistä ole mihinkään. Täällä minäkin olen juoksennellut saadakseni jonkun kirjoittamaan vekseliin, mutta ei ne ota olleskaan korviinsakaan semmoisia pyyntöjä". Kokka käveli edestakaisin, kädet selän takana. "Tunnettehan te Könnilän patroonan?" kysyi hän äkkiä seisahtuen. "Kas kun meille sattui sama ajatus!" sanoi Hovilainen.
Mutta jos hän kylällä ollessaan malttoikin mielensä, hän kotona otti vahinkonsa takaisin, puki hänensä kuin kummitukseksi komeihin, itämaisista helmistä koottuihin kaulanauhoihin, Maurilaisiin rannerenkaisin, timanttikoristeihin tukassaan, käveli edes takaisin huoneessa likaisissa ryysyissään, seisahtuen tuotuostakin ihastelemaan komeuttaan särjetyn peilinsä hitusessa.
Luulenpa nuoren herran tahtoneen esitellä meitä kumppanillensa; mutta Ilse ei viipynyt; hän nyykäytti päätänsä ja kääntyi, ja minä tein tietysti samaten. Herrat kävelivät hitaasti meidän perässämme. "Vaunut tulevat tuolla kulmassa!" sanoi nuori herra äkkiä seisahtuen. "Niin, niin, ovathan ne meidän hevosemme! Erkki setä palaa Dorotheenthalista!"