Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Ne olisivat aina kestäneet, niiden jännitys ei olisi milloinkaan lauennut, kun vain jalat olisivat pitäneet. Mutta vielä ne kerran nekin lakkaavat lyykistymästä, vielä ne seisovat kuin seipäät uudessa pisteaidassa. Ja silloin sitä painetaan! Hän kyömisti niskaansa, tunsi suonien pullistuvan ja jänteiden jäykkenevän kuin yhdeksi luuksi sarvista säkeen.
Hän lyödä sivahutti ruoskalla Mustaa, joka kavahti pystyyn ja nyt ajaa karahutettiin eteenpäin täyttä laukkaa, niin että aidan seipäät lensivät hänen silmiensä ohitse niin kiireesti kuin rumpupalikat. Tänä tyvenenä, sumuisena syksy-päivänä astuskeli karjaa siellä täällä pitkin maantietä. Kapteenia harmitti, kun porsas itsepäisesti juosta nelisti rattaiden edellä.
Iivana siis jätti seipäät huomiseksi paikoilleen, heitti karjalle ruokaa, aukaisi portit ja päästi Taraskan hevosineen raitiolle viemään hevoset yöksi metsään, sitten taasen sulki portin ja asetti sen aluslaudan paikoilleen. "Nyt syödä ja sitten maata", arveli Iivana, otti rikkinäiset länget kainaloonsa ja meni tupaan; eikä hän enää muistanut Kaapoa, eikä isänsä neuvoja.
Nämä tehdään siten, että maahan pistetään seipäitä, joiden yläpäät yhdistetään yhteen; seipäät peitetään saralla tai muilla kankailla; keskelle kotaa tehdään kivistä tulisija, ja niin asunto on valmis. Lappalaisten kieli eroaa jo suuremmassa määrässä Suomen kielestä, vaikka sukulaisuus niiden välillä onkin helposti huomattava.
Ainoana ehtona oli, että koko oli sopiva. Kun kaupat oli tehty, siirtyivät pojat hyrynlyöntiin, aivan kuin itsestänsä, ilman keskustelua. Toisella puolen olivat tuntemattomat kirkkomäen pojat, toisella seitsemän meille jo tuttua poikaa. Kiekko hurahteli pitkin maantietä, pojat huusivat ja seipäät heiluivat juuri puolipäiväsaarnan aikana. Mutta sattumalta osui kiekko Sakun jalkaan.
Kaikki oli yhtä korkeaa ja yhtä tukevaa pisteaitaa, seipäät paksuista katajista ja vitsakset sitkeistä näreistä, ja he tulivat takaisin samaan nurkkaukseen, missä olivat nähneet lehmät niityllä. Ne olivat siinä yhä vieläkin. Minkä tähden niillä noilla pitää olla parempi laidun kuin meillä? sanoi kellokas.
Olihan tuo ajamisen oppikin vaunuissa ollut niin helppoa. Ja kuitenkin täytyi hänen tunnustaa itsellensä että oli toista ajaa hevoisia isän vieressä illalla kuutamossa, kuin päivällä istua hänen vieressänsä kirjoittamassa kirjaimia. Kirjaimia! noita ilkeitä vaikeita merkkiä, jotka milloin seisovat pystyssä kuin seipäät, milloin makaavat kuin leikattu otrapelto. Ja sitten lukeminen!
Se teki minun jotenkin synkkämieliseksi, mutta vaikka olin niin suurella asialla, niin en tällä kertaa tuntenut mitään vapistusta vatsassani. Minä juoksin pitkin maantietä, niin että vasta puhjenneet keltakukat tien vieressä ja seipäät pellon aidassa vilisivät silmissäni, enkä minä sentään läähöttänyt kovasta juoksusta.
»En minä tiedä... Vaan ei siellä ole sitä tohtoria, joka siellä lasareetin pihalla oli», selitti poika, ja Jussi rohkaistui: »No sitten mennään!» Silloin alkoi vielä ankarampi ajo kuin ennen. Jussikin jo sanoi: »Jos ei siinä muu auta, niin annetaan seipäällä kärsään, jotta töllöää siihen paikkaan.» Nousi huuto ja rymäkkä. Seipäät heiluivat ilmassa. Näytti aivan kamalalta.
Torppari palasi työhönsä, itsekseen kiroillen tuota hävytöntä nulkkia, mutta vähän ajan päästä sai hän uutta kiukuttelemisen aihetta, sillä Matti oli tuonnempana asettanut seipäät terät ylöspäin ja pitkän matkan päähän toisistansa. Tällaiset tapaukset kuuluivat Matin jokapäiväisiin tehtäviin.
Päivän Sana
Muut Etsivät