Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
"Ei, ei sinun tarvitse minusta huolia, kyllä minä yksinkin osaan kotiin, ja jos sinä haluat vielä enemmän hengittää tuota talonpoikaista ilmaa, niin mene vaan." "Olettehan niin monta kertaa kävellyt yksin minun kanssani, en suinkaan minä nyt ole vaarallisempi kuin silloinkaan", sanoi ylioppilas. "Ette suinkaan mutta " änkytti Aino lausuen vitkaan sanojaan.
Hän luki sen minulle äsken, mutta liian myöhään, huokasi Anna; ei, ei hänellä ole sitä ... en lähettänyt mitään kirjettä! lisäsi hän samassa kiivaasti, ilmeisesti katuen edellisiä sanojaan. Sanoitte, että hän luki sen teille äsken... Onko hänellä se sitten mukanaan? Ei, ei, ei hänellä ole sitä ... olen niin epätoivoissani, etten tiedä mitä puhun! huudahti Anna tavattomasti tuskissaan.
Kerran vakavasti keskusteltaessa huomautti äiti häntä, että Gerdan perintö oli hukkaantunut juuri hänen kauttansa, ja koetti herättää hänen omaatuntoaan huomaamaan sitä vääryyttä, jonka hän oli tehnyt. Rudolf kuunteli röyhkeällä kärsimättömyydellä hänen sanojaan ja alkoi puhua: Mitäs hätää Gerdalla on?
Ja siitä alkoi hän puhua jumalansanaa, ei niinkuin äsken vuorella suurelle joukolle, vaan niinkuin erityisesti jollekulle vieressänsä istujalle, istuen aitan alimmalla rappukivellä, sanojaan ylentämättä, ääntään koroittamatta, päätään nostamatta.
Kyllä minä ennätän, sanoi Laara halukkaan palvelevaisesti ja kääntyi poispäin. Kuulehan, Laara, kielteli isäntä rauhattomasti liikahdellen. Laara pysähtyi ja oli varma, että nyt nuhdellaan. Niin, että minä olen katsonut tuota, alkoi isäntä tavoitellen sanojaan. Minä en oikein salli sitä, että te tuon Tuomaan kanssa niin paljon telmitte, en ollenkaan minä sitä salli.
"Saattepa sen uskoa, rakas herra", sanoi hän Georgille, joka tarkkaavasti hänen sanojaan kuunteli, "saattepa uskoa, sellaista isäntää, kuin minun isäntäni on, ette enää tapaa läheltä eikä kaukaa. Hän on totinen Jumalan lapsi. Luuletteko minun koskaan tarvitsevan kuulla kovaa sanaa hänen suustaan? Ei milloinkaan, se on totinen tosi.
Minä tarvitsen tuon pian, sanoi hän osoittaen peiliä. Tahtoisin nähdä Hän keskeytti puheensa ja näkyi muuttaneen päätöksensä. Hän säästi sanojaan. Tahdon kertoa teille kaikki siitä asiasta. Taas hän vaikeni. Sitten hän näkyi ponnistavan kaikki voimansa ja rupesi jälleen puhumaan, alussa sangen katkonaisesti. Minä rakastin hellästi vaimoani. Minä rakastin häntä hänen nimensä oli Lucy.
Mitäs arvelette, pojat, jospa jättäisimme tuomion ja antaisimme Anteron marssia taisteluun pohjalaisten kunniarikkaassa, paljon kokeneessa univormussa ja näyttää katuvansa ajattelemattomia sanojaan sekä voittaa takaisin, mitä oli nyt juuri kadottamaisillaan?»
Tämän paikkakunnan elämää en vielä voi sanottavasti arvostella mutta tuota viihtymyksen tunnetta, joka syntyy siitä, ett'ei tarvitse valita sanojaan, koska tietää olevansa varma siitä, etteivät toiset ymmärrä väärin sitä minä suuresti kaipaan, kun vielä lisäksi kuulun niihin ihmisiin, joiden aina on ollut vaikea seurustella vierasten kanssa. Viihtyykö Runeberg vai ei, sitä minun on vaikea sanoa.
Seuraavana aamupäivänä Maria kysyi häneltä, oliko hän nukkunut huonosti, kun näytti niin kalpealta ja eikö hänen pitäisi ruveta työhön? Mitä varten? ihmetteli Adelsvärd nauraen. Eikö aika kulu meiltä muutenkin hyvin?... Tyttö selitti vakavasti: Tottahan nuorella vaimollasi täytyy siellä kotona olla jotakin, millä elää! Maria katui sanojaan, kun näki hänen kasvoissaan tuskallisia värähdyksiä.
Päivän Sana
Muut Etsivät